tiistai 21. toukokuuta 2013

Essentials

Elämä on hyvin pienillä asioilla onnellista - ainakin koirien mielestä. Tänäänkään ei tehty mitään, mutta silti niin paljon. Otettiin aurinkoa, nautittiin lämmöstä, syötiin jäätelöä, leikittii vesisotaa, lutrattiin rannassa ja heiteltiin käpyjä. Jäätelönsyönti oli erityisen paljon koirien mieleen. Unna ainakin meni ihan pähkinöiksi - se raukka on aika kuumissaan paksussa villahaalarissaan, joten kylmä jäätelö tuntui piristävän kummasti.

Ihmisenä Unnalla olisi pontevan puutarhuriolemuksensa lisäksi inva-status, sillä se saa (erityisesti äitiltä) erikoiskohtelua joka asiassa. Ne helpoiksi istutetut herneet on vain yksi esimerkki muiden joukossa. Tänään se sai mm. rannasta kottikärrykyydin, josta se oli ihmeen tyytyväisen oloinen. Se ei ole millään mittaluokalla alustavarma (agilityn keinun se kyllä pystyy menemään!), joten olisin kuvitellut sen jähmettyvän suolapatsaaksi jalat haarottaen, mutta ottikin kuljetuspalvelun ilolla vastaan ja fiilisteli rentoa ja tassukivutonta kyytiä soratiellä.


Ipen kanssa autonpesu muistuttaa enemmin tai myöhemmin wet t-shirt -kilpailua, jossa isojen tissien sijaan väläytellään hirvittäviä torrarihampaita. Tuo jaksais vesipuuhastelua hamaan tappiin asti. Ja mitä tulee maailman-älykkäin-koirarotu -väitteeseen, niin kyseenalaistan sen kyllä mennen tullen. Eilen katselin kun nti Äly&Väläys istui ja väliin makasi melkein tunnin verran puutarhaletkun vieressä vielä sen jälkeen kun leikki oli loppunut ja veden ruiskuttaja oli poistunut paikalta. Ihan vaan varmuuden vuoksi, jos sieltä vielä sattuisi pikkuruiskahdus tulemaan...

Tosin esitti se eilen myös todellisia älynlahjojaan, kun löysin kauan kadoksissa olleet ruutumerkit leikkimökistä. Ruutu nurtsille ja menoks. Mennä rymisteli useamman kerran (ilman lelua) hienosti ruutuun. Yhden kerran jäi ihan etureunaan, jolloin vilkaisi molemmille sivuilleen ja otti askeleen taaksepäin(!!!), vaikka en kerrenyt asiasta vielä edes huomauttamaan. Did that just happen?! Käsittämättömiä neronleimauksia se välillä tarjoaa. Vaan ei se meidän ruutu oikeasti niin hieno ole, miltä saan sen kuullostamaan. Totesin, että sitä kannattaa treenata muutama toista muutaman kuukauden välein, että se pysyy kasassa. Liialliset toistot saa sen juoksemaan suoraan ruutuun, jossa flänkkää itsensä ihan oikeaan reunaan. Nipin napin jää sisäpuolelle. Sama mistä suunnasta otti, aina kaarratti oikealle ruudussa. Ps. treenattiin tänään tunnaria.

2 kommenttia: