Mullakin on krapula - maaseutukrapula. Tiiättekö, kun on saanu rellestää neljä päivää pöpelikössä ja tehdä kaikkea hauskaa ja jännää, niin paluu kaupunkiin on verrattain raskasta. Ahistavaa jopa. Post country depressionia helpotti hivenen se, että päästiin tänään heti aamupäivästä Ipen kanssa hommiin (etsintä #17). Palattiin perjantaiselle rikospaikalle ja yritettiin purra varsin kovaa pähkinää. Ipe on vähän ymmyrkäisenä, kun jälki todennököisesti kulkee järvessä. Tuuli ja allot ovat vieneet jälkeä minne sattuu, joten ei ollut ihan pikkuperunoita tämä keikka. Ipe on kuitenkin liikuttavan motivoitunut ratkomaan tätä mysteeriä ja antoi taas kaikkensa. Ilahduttavaa oli huomata kuinka selkeästi Ipe ilmaisee tyhjän. Erään niemen päässä kävi kaikki mahdolliset ilmansuunnat tarkistamassa ja palasi sen jälkeen auton takakontin eteen istumaan. My work here is done.
Vappulomalla koettiin paljon muitakin vuoden ensimmäisiä kuin första Maj. Ensimmäinen painepesuripaimennus, ulkoilu ilman takkia (+ pipoa ja käsineitä), rantasaunonta, grillaus ja niin edelleen. Se tullee kesä niin että kolisee! Kirppuliiga nautti auringonpaisteesta pihalla, Unna-salamanterikin pysyi yllättävän hyvin pihassa.
Kyyjärvi-visiitin ja Henkan super-mummon innoittamina saatii päähämme vappuaaton iltana kerätä mahlaa. Muistan joskus kersana maistaneeni mahlaa viimeksi ja olinkin ihan intoa piukassa tämän projektin kanssa. Vappupäivän aamuna heräsin jo ennen kahdeksaa, jotta pääsin tarkistamaan mikä oli yön saldo. Piirua vaille, ettei tullut reunusten yli tuosta viiden litran ämpäristä! Voi pojat! Tehtiin aamupuuro mahlaan ja päivän mittaan juotiin janojuomaksi. Loppu meni pakkaseen. Päivän aikana valui reilu 3 litraa, josta osa tuotiin kapunkiin mahlaherkkuja varten. Miksei myö olla tätä aikasempina vuosina tajuttu?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti