Tähän ihan hitokseen hymiöitä

Herttaista ystävänpäiväviikonloppua kaikille murusille! <3

Meijän elämä se kulkee hitaan varmasti etiäpäin. Tampereella jyllää taas ikävä kennelyskäaalto, joten sikäli hyvä hetki vetäistä vähän henkeä ja ottaa lungisti. Ilma on keväinen, aamupäivisin aurinko saattaa pikaisesti pilkistää pilviverhon takaa ja pikkulinnut visertää puissa kilpaa. Talviurheilut on jääny vähän vähemmälle, mutta mikäs tässä kevättä odotellessa. Vähäluminen talvi on ollut harmillinen vain Ipen kiekonmetsästysharrastukselle, pari hassua kiekkoa se on pongannut kentältä. Normaalisti tähän aikaan vuodesta kylpärissä on huojuva kiekkotorni.

Koputetaan puuta, mutta Ipe on tämän viikon näyttänyt vähän lupaavammalta. Ei alkuviikon reippaidenkaan metsälenkkien jälkeen ollut kankea, saati ontunut. Viikon aktiivisin päivä oli keskiviikkona, kun käytiin hallilla agitreeneissä. Kerettiin heittää 45 min lämppälenkki, jonka jälkeen kerkesin vähän höntsätä Ipen kanssa ennen kun muut saapui. Temputtelua, vähän putkea ja puomia. Toinen oli tietenkin ihan pähkinöinä ja revitteli aika huoletta. Vähän jo pelkäsin, että niinköhän se taas ontuu tämän jälkeen, mutta ei mitään! Otetaan nyt kuitenkin rauhassa vielä pari viikkoa ainakin, lisätään rasitusta pikkuhiljaa jos näyttää siltä, että kestää sen. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Fanni-viipottaja tuurasi siis Ipe treeneissä ja olikin aika hyvässä tikissä taas. Rata oli vauhdikas, mutta ei mikään läpihuutojuttu. Irtosi kivasti putkiin ja haki haastavan keppikulman hienosti. Hyppykuvioissa tärkeintä on oma rytmittäminen - Fanni kulkee hyvin jos oma liike pysyy jouduttavana. Pikkumustan kanssa on kyllä kiva päästellä silloin kun se kulkee rennosti. Näissä treeneissä se totisesti antoi kaikkensa. Jäähkälenkillä vielä mennä tikkasi topakasti, mutta kotiin päästyä sammui keskelle sohvaa. Tuossa bot-loimessa täytyy olla joku taika, koska Fannikin jonotti omaansa ylle kun puin ensin Ipelle. Normaalisti se luikkii sängyn alle kun tajuaa, että pitäis pukea esim. talvitakki päälle.

Torstaina oli koirien totaalilepopäivä, kun me ihmiset käytiin pyhän tamperelaisuuden ytimessä eli uuden Kummeli-leffan kutsuvierasensi-illassa. 2000-luvun Kummelit ei ole mua hirveästi liikuttaneet, sen sijaan muistelen lämmöllä niitä 90-luvun minisketsejä. Lähdettiin kuitenkin iloisin mielin näihin kekkereihin, kerran onnekkaasti sinne kutsu saatiin. Jatkobileissä oli superhyvää livemuusiikkia, (ilmaista hanajuomaa) ja tietenkin  iki-ihana Vatasen Jussi, jonka takia myö tytöt kiherrettiin koko ilta. Arvaatte varmaan, mitä tapahtui kun saatiin Jussi kaverikuvaan? No mie romahin.

Sapelihammastiikeri hoitaa homman

Meitä lykästi. Frida ja Ipe pääsivät koirahierojaopiskelijan harjoituskoirakoiksi. Koirahierojia kohtaan on ollut aina tietty varauksellisuus, en oikein tiedä mistä se on tullut. Kenties siksi, että hinnallisesti hierojilla ja fyssareilla ei ole kamalasti eroa, joten mielummin vien sitten suoraan fyssarille.

Joka tapauksessa, Ipe pääsi perjantaina ensimmäisenä käsittelyyn. Se hyppäsi kisoissa mun mielestä vähän omituisesti ja se on taas kirputtanut lannettaan, joka on aina merkki jumista. Hieroja haastatteli ensin pohjatiedot ja sitten käytiin käsiksi koiraan. Etupäässä oli jäykkyyttä, mutta ne lähti hyvin avautumaan. Perinteisiä agilitykoiran kremppoja, kuulemma. Vasemman puolen lannerangan seutu oli odotetusti tosi kireänä ja Ipe kiemurteli välillä niin tuskastuneen oloisena, että selvästikin otti aika maireasti. Käännettiin ympäri ja käsiteltiin oikea puoli. Oikealla etupäässä samanoloista kireyttä, lanne ei niin paha kuin vasemmalla, mutta kyllä siellä tekemistä riitti. Liikkuvuudet oli luokkaa kuminauha sekä edessä että takana. 

Olin erittäin positiivisesti yllättynyt tästä istunnosta. Hierojaopiskelija vaikutti erittäin pätevältä ja muutenkin aivan huipputyyppi, joten mielellään käydään koekaniineina tulevina kertoina. 

Hyvin soppii sisustukseen!

Fridaa ei kiinnosta tällä hetkellä muu kuin hänen pentunsa. Hra Hauva, Pikkurotta ja Sukkamytty muodostavat varsin suloisen pentueen, mutta hiukan mietittyttää, että kenenkäs poikia ne mahtaa olla - sen verran on tuota ulkonäkövariaatiota. Voi huokaus. Sitä mukaan kun kerää vanhoja pois, niin se keksii jostain rievusta uuden pennun itselleen. Pitäisköhän Fridakin siirtää kohduttomien joukkueeseen?

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa Siilinkarilla tänä talvena. Unna kunnostautui taas tappajakoiran roolissaan ja oli ihan tosiaan lähdössä taistelemaan yhtä leijalautailijaa vastaan. Tuo rääpäle on kyllä varsin käsittämätön eläin. Se näkee jotain suurta ja ihmeellistä, niin se pistää TÖTTÖRÖTÖÖ! ja lähtee soitellen sotaan. Kun karjut perkeleitä perään niin se säkällä pysähtyy katsomaan taakseen ja ryhdikkään olemuksen perusteella tuumaa, että "älkää suotta peljätkö, mä hoidan tän!" Kuvitteleekohan tuo raidakas olevansa joku sapelihammastiikeri?

Pilvinen päivä Näsijärvellä

Jäälenkin jälkeen alkoi loputon lumipyry, joka oli aiheuttanut päänvaivaa lätkäjunnuille luistelukentällä. Ainakin siihen malliin Ipe tyhjensi kiekkopajatsoa iltalenkillä. Puuterilumipenkat oli täynnä iloisia yllätyksiä, joita kiekonmetsästäjä löysi kerta toisensa jälkeen. Meillä on kohta kellari täynnä jääkiekkoja.

Terapiakoira ja Zen

Meillä on Fridan kanssa yksi "harrastus" - vierailut mummun luona Koukkuniemessä. Nämä visiitit on Fridan ja mun keskenäistä laatuaikaa, muut koirat jää kotiin. Syy, miksi punainen on saanut moisen vastuutehtävän, on sen syvä kiintymys mummooni. Frida on löytänyt nukkumista ja syömistä rakastavasta mummostani todellisen sielunkumppanin. Kuin kaksi marjaa. Minä oon siinä vähän kolmantena pyöränä kun istutaan osaston olohuoneen sohvalla ja katsellaan Kauniita ja rohkeita...

Vaikka Frida on suhteellisen epävarma ja epämiellyttävissä tilanteissa teräväkin, niin vanhusten kansssa se on kuin kala vedessä. Se taitaa olla henkisesti kasikymppinen itsekin. Voi, miten se osais arvostaa laitoshoidon verkkaista ja kellontarkkaa arkea! Paljon muuta hienoa noissa laitoksissa ei sitten olekaan. En voi kun ihailla niitä ihmisiä, jotka tekevät työtään vanhustenhoidon parissa.

Hienointa on se, kuinka Frida saa muuten hiljaisen mummo puhumaan ja kommunikoimaan oma-aloitteisesti. Eläimillä on merkillinen vaikutus ihmisiin.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tuntuu, että en ole tehnyt tällä viikolla kuin töitä. Tuntuupahan se joulurauha sitten moninkerroin paremmalta, kun on käynyt pyörittämässä oman osansa verran kapitalismin rattaita.
Keskiviikkona käytiin agitreeneissä, jossa puolestani oli Ipeä ohjaamassa mielenhallinnan mestari, Zen. Uskomaton tyyneys ja rauha, vaikka virheitä ja rimoja ropisi! Ei me pelkästään huonoja oltu, mutta vastaavilla virhemarginaaleilla olisi normitreeneissä huudettu jo aika monta perkelettä. En käsitä, mistä oli kysymys. Voin vain toivoa Joulupukilta lisää tätä mielenrauhaa.

Yhden agitreenin lisäksi Ipen viikon aktivointi on muodostunut kiekkokauden avauksesta. Muistattehan tuon pörrön veikeän tavan löytää jääkiekkoja viereiseltä luistelukentältä? Pistepörssi on siis korkattu ja koossa on jo pieni pino kiekkoja. Mukavasti keventää paimenen aivolastia kun huhkii iltaisin kaukalon laidalla. Ja minun ei tarvihe kun seistä ja hihkua ilosta jokaisesta löydetystä kiekosta. Kiireisen ja väsyneen lomanodottajan pelastus. Enää pari päivää ja sitten koittaa hetken autuus.

Ihanaa joulun aikaa jokaiselle. <3
Palaan vielä jouluisten toivotusten kera, mahdollisesti vasta aattona kun olemme päässet metsän keskelle Karstulaan.