Sapelihammastiikeri hoitaa homman

Meitä lykästi. Frida ja Ipe pääsivät koirahierojaopiskelijan harjoituskoirakoiksi. Koirahierojia kohtaan on ollut aina tietty varauksellisuus, en oikein tiedä mistä se on tullut. Kenties siksi, että hinnallisesti hierojilla ja fyssareilla ei ole kamalasti eroa, joten mielummin vien sitten suoraan fyssarille.

Joka tapauksessa, Ipe pääsi perjantaina ensimmäisenä käsittelyyn. Se hyppäsi kisoissa mun mielestä vähän omituisesti ja se on taas kirputtanut lannettaan, joka on aina merkki jumista. Hieroja haastatteli ensin pohjatiedot ja sitten käytiin käsiksi koiraan. Etupäässä oli jäykkyyttä, mutta ne lähti hyvin avautumaan. Perinteisiä agilitykoiran kremppoja, kuulemma. Vasemman puolen lannerangan seutu oli odotetusti tosi kireänä ja Ipe kiemurteli välillä niin tuskastuneen oloisena, että selvästikin otti aika maireasti. Käännettiin ympäri ja käsiteltiin oikea puoli. Oikealla etupäässä samanoloista kireyttä, lanne ei niin paha kuin vasemmalla, mutta kyllä siellä tekemistä riitti. Liikkuvuudet oli luokkaa kuminauha sekä edessä että takana. 

Olin erittäin positiivisesti yllättynyt tästä istunnosta. Hierojaopiskelija vaikutti erittäin pätevältä ja muutenkin aivan huipputyyppi, joten mielellään käydään koekaniineina tulevina kertoina. 

Hyvin soppii sisustukseen!

Fridaa ei kiinnosta tällä hetkellä muu kuin hänen pentunsa. Hra Hauva, Pikkurotta ja Sukkamytty muodostavat varsin suloisen pentueen, mutta hiukan mietittyttää, että kenenkäs poikia ne mahtaa olla - sen verran on tuota ulkonäkövariaatiota. Voi huokaus. Sitä mukaan kun kerää vanhoja pois, niin se keksii jostain rievusta uuden pennun itselleen. Pitäisköhän Fridakin siirtää kohduttomien joukkueeseen?

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa Siilinkarilla tänä talvena. Unna kunnostautui taas tappajakoiran roolissaan ja oli ihan tosiaan lähdössä taistelemaan yhtä leijalautailijaa vastaan. Tuo rääpäle on kyllä varsin käsittämätön eläin. Se näkee jotain suurta ja ihmeellistä, niin se pistää TÖTTÖRÖTÖÖ! ja lähtee soitellen sotaan. Kun karjut perkeleitä perään niin se säkällä pysähtyy katsomaan taakseen ja ryhdikkään olemuksen perusteella tuumaa, että "älkää suotta peljätkö, mä hoidan tän!" Kuvitteleekohan tuo raidakas olevansa joku sapelihammastiikeri?

Pilvinen päivä Näsijärvellä

Jäälenkin jälkeen alkoi loputon lumipyry, joka oli aiheuttanut päänvaivaa lätkäjunnuille luistelukentällä. Ainakin siihen malliin Ipe tyhjensi kiekkopajatsoa iltalenkillä. Puuterilumipenkat oli täynnä iloisia yllätyksiä, joita kiekonmetsästäjä löysi kerta toisensa jälkeen. Meillä on kohta kellari täynnä jääkiekkoja.