Laatuaikaa

Mammakaverit toisinaan julistavat facebookissa viettävänsä laatuaikaa, jos ovat liikenteessä vain yhden lapsen kanssa. No meillä on nyt sitten vietetty laatuaikaa kuopuksen kanssa, kun kääpiöt on Karstulassa ja mies Viitasaarella. Ipen ja minun kahdenkeskinen viikonloppu on sujunut rauhallisen viipyilevästi, mutta kuitenkin antaumuksella asioiden kanssa, joita kohtaan tunnemme intohimoa. Eli lyhyesti syödessä ja uidessa.

Ihan vähän treenasimme tokoa torstai-iltana. Kamalan kätevää jättää koira pihalle paikkamakuuseen ja kipaista kolmannesta kerroksesta autonavaimet ja autosta tunnarikamat sillä välin. Tehokkuus ennen kaikkea. Tunnarin kanssa olemme edenneet varsin rauhallisesti, edelleen tehdään pelkkää namien etsintää kapuloiden joukosta. Oman kapulan haistamisesta palkka. Kriittisin kohta, eli se miten siirrytään haistelusta nostoon ja noutoon, on edessä. En halua hätäillä. En ole keksinyt edes hyvää käskysanaa vielä. Annetaan asian hautua. (Ja samalla laadin anomusta Kennelliitolle, että voisko tunnistusnoudon suorittaa vaihtoehtoisesti kävyillä...)

Eilen töiden jälkeen lenkkeiltiin Messukylään, jossa käytiin tarkistamassa yksi näköhavainto (etsintä #24), joka oli todella tyhjä. Ei epäilystäkään. Etsinnästä #23 en ole muistanut edes raportoida, se otti paikkansa jo muutama viikko sitten kun työkaverini burma katosi. Ipe oli virkaneitinä paikalla ja vei oitis aution maatilan pihaan, josta miukulainen muutama yö myöhemmin loukutettiin. Ipe oli hurjan taitava.

Tänään töiden jälkeen (5 more days and then I'm done!) heitettiin herneet reppuun ja kickailtiin Kauppiin. Oli melkosen kuuma, joten jätin vetovaljaat kotiin ja jolkoteltiin normivaljaissa ilman vetoapua. Hikihän siinä silti tuli. Onneksi Näsijärven lempeät aallot vilvoittivat matkalaisten oloa - viilennystauko venähti yli tunnin pituiseksi. Aika kului huomaamatta rantakalliolla istuskellessa ja herneitä syödessä. Ipekin halusi. Pikkuiset herneet pomppivat kalliota pitkin kun karvanaama rouskutti herneenpalkoa onnellisena. Pthyi - kuka niitä herneitä nyt söisi!

Kotiin palatessa meillä oli agenda selvillä - Frendit-maratoni ja jäätelöä. Jossain kohtaa iltaa taisin tehdä uuden henkilökohtaisen ennätykseni: Ben&Jerry's-purkki 24 minuutissa (= The One with Tiny T-Shirt -jakso). Sanottakoon, että minunkin paitani tuntui sen suorituksen jälkeen melko tinyltä. Oli pakko lähteä keventämään oloa iltalenkille ja ihmettelemään ihmisten perjantai-illan touhuja. Jollain ihan oikeasti on sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa! Pimenevässä illassa oli eräänlaista maailmanlopun kesänlopun tunnelmaa - jostain kaukaa kantautui live-puNkkia ja joku huuteli hävyttömyyksiä megafoniin. Lisäksi yllätimme liian monta puskapissaajaa lenkin aikana. Ihanaa laatuaikaa.

Itku vähän lyhyemmästäkin ilosta

Treenien sijaan kisattiin Eteläpuistossa Tamskin iltakisoissa. Kaksi Jalosen starttia. Ilta päättyi ennen aikojaan, kun toisen radan jälkeen oltiin kävelemässä Pyynikillä ja Ipe teloi itsensä. Juoksi keppi suussa niin, että kepin tökättyä yhtäkkiä maahan, se oli kun seiväs sen kurkussa. Jessus, että säikähdin! Kakoi pari kertaa ennen kuin keppi edes tippui maahan ja jäi vaikean näköisenä makaamaan maahan. Onneksi antaa ronkkia suutaan hyvin, joten tutkailin sen kitaa pariinkin otteeseen, mutta mitään jälkeä ei näkynyt. Ilmeisesti tökkäsi syvälle nieluun. Hetken jälkeen liikkui taas normaalisti, tosin vaisusti. Kentän laidalla ei halunnut juoda, eikä purra kiinni leluun. Eli me lähdettiin kotiin.

Ensimmäinen rata siis ennätettiin mennä, tällä kertaa painostettiin perusteelliseen lämmittelyyn ja radalla kokonaisuuteen. Kickbikella kisapaikalle ja siellä vielä rundattiin pitkin Pyynikkiä lämpöä hakiessa. Tosin lämpöä oli ihan ilman lämmittelyäkin sen verran, että Ipe sai käydä järvessä. Rata oli profiililtaan mukavan jalosmainen, etenevä mutta kuitenkin omat haasteensa tarjoava. Lähtö oli jokseenkin epävarma, ensimmäinen rima alas. Se ei tosin näy videolla. Tulos oli HYL. Kuka huomaa missä kosahtaa?

Meidän akilleen kantapää selätettiin tällä radalla monin kerroin! Pakka todellakin pysyi vakuuttavan hyvin kasassa, huolimatta ensimmäisestä rimasta ja siitä hyllystä, joka oli tyystin arviointivirhe. Luulin, että Ipe valuisi edeltävillä hypyillä sen verran, että linjaisi itsensä sopivasti, mutta toisin kävi.
Olin varsin tyytyväinen omaan vireeseeni (miinus se arviointimoka), maltoin jopa ottaa huolella kontaktit. Ipe teki juuri sen mitä pyydettiinkin.

Kotiin potkittiin niin hiljakseen kun vain koira voi ravilla käydä. Söi ruokansa ihan normaalisti ja painui sen jälkeen nukkumaan. Iltapissalle lähtiessä oli haluton kulkemaan portaita alaspäin ja suusta valui sylkeä. Vein Ipen takaisin sisälle ja käytin pienet ensin. Hain sitten Islan ja kannoin pihalle. Kantoi päätään matalla. Voi kurjuus sentään! Mistä meille riittää tätä epäonnea? :(
Tsuumattiin vielä taskulampulla kitaa, mutta mitään ei näy. Ronkkimisen jälkeen nielaisu ja oikein silmät värähti, kun teki niin kipeää nielaista. Täytyy katsoa, mikä huomenna on tilanne.

Nasta lautaan!

Unohdin kertoa, että Turusta tarttui mukaan muutakin kuin maksa-ajatuksia (ja ylinopeussakko) - kävin nimittäin hakemassa samalla reissulla tämmöisen:

http://www.kickbike.fi/

Olen haaveillut "kikpaikista" jo pari vuotta, mutta nyt vasta päätin ihan tosissani, että se on saatava. Ja sillä istumalla kävi ilmi, että tuon Cross Max mallin valmistus on lopetettu - tilalle on tullut joku 100 € kalliimpi hardcore-versio, joka ei napannut yhtään. Kuin tilauksesta löysin huuto.netistä lähes käyttämättömän biken ja saatiin se onnekkaasti meille. Uudenveroinen, mutta huokeampaan hintaan kuin ovh - kelpaa! Testasin sitä jo eilen, kun ajoin sillä keskustaan töihin ja takaisin. Kaks kilsaa suuntaansa ja sain jo reidet ja pakarat huutamaan hoosiannaa! Tää on taivaanlahja mun ongelmakohdille :D Ipen kanssa ei olla päästy vielä juoksu- eikä vetohommiin, kun huilaillaan perjantaisen hoidon jäljiltä, mutta ensi viikolla aloitellaan. Pitää varmaan roudata lautaa mukana kisoissa, jotta pääsen tekemään tarpeeksi hyvät lämmittelyt Ipen kanssa.

Kiireistä johtuen otin Ipen ja Fannin mukaan torstaina hallille, kun koulutin klo 20-22. Kympiltä lämmittelemään ja hiirenhiljaiseen halliin vetämään varsinaiset kuutamotreenit. Fannin edellisistä treeneistä on vierähtänyt tovi ja reipas elämä oli muutenkin vähän katkolla sen kohtuleikkauksen vuoksi. Olisitte nähneet Fannin kun mentiin halliin ja päästiin koirat irti radalle! Pikkumusta veti ihan jäätävät onnenhepulit, hirveetä rundia edestakaisin ja toinen oli niin intopiukassa että oikein uikutti mennessään. Ja kylläpä se näkyi treenatessakin! Fanni veti kepit semmosella sykkeellä (molemmin puolin!), ettei ole kuuna päivänä nähty! Haki vaikeita keppikulmia siinä missä Ipekin. Tyyppi oli ihan tulessa. Vähän se on liikuttava, kun vetää satakymmenen lasissa. Ajatuksena on alkaa treenaamaan sen kanssa vähän ahkerammin ja kisata silloin  tällöin. Jos vaikka noustaisiin kolmosiin...

Ipeltä jäi keskiviikkona omat treenit väliin, joten oli onnellinen kun pääsi vähän tekemään. Otettiin lähinnä niitä ongelmakohtia, joita kisoissa on tullut viime aikoina vastaan; keppien sisäänmenot, kahden vierekkäisen U-putken erinäiset putkesta putkeen -viennit ja niistot. Kepeillä ei ollut mitään ongelmaa, vaikka vire oli melkoisen korkea. Teki itseasissa vähän liiankin hyvin, avokulmaan haki kertalaakista niin hyvin, että keskeytin kun en voinut uskoa, että meni oikein. Haki toisen kerran oikein ja minä ihmettelin, että mikä tässä nyt mättää. Koitas uudestaan. Kolmas kerta täsmälleen samalla tavalla, kunnes tajusin että sehän tässä mättää: se meni oikein! :D

U-putkiviennit ei ole koiralle ongelma, vaan minulle. En oikein tiedä, että onko parempi viedä sisä- vai ulkokautta. Kumpikaan ei tunnu oikein hyvälle - täytyy treenata lisää.

Niistot toimi hienosti, tosin rima oli about medikorkeudella, koska halusin keskittyä supertiukkaan käännökseen. Lyhyet, mutta ytimekkäät treenit. Nopea jäähdyttely hallilla, kotiin, josta Frida ja Unna mukaan ja iltalenkille. Tai yölenkki se tapauksessa tapauksessa oli.

Pari kuvaa Takujen 10-vuotisjuhlakisasta, jossa Pätynen (Koirakuvat) oli kuvaamassa. Mahtavia kuvia taas roppakaupalle - yhtään en ole kade sen kalustosta. Ipe sattui kahteen ruutuun, joista erityisesti alempi on aika <3