Back to basics

Aamupäivällä paettiin hellettä demarin suojiin ja saatiin samalla aimo annos ajateltavaa agilityn osalta. Niinu tuli kouluttamaan valkkuryhmäläisiä - odotin tätä koulutusta tosi paljon, koska en ole hänen silmän alla koskaan Ipen kanssa käynyt. Niinu on yksi mun suosikkiohjaajistani koko lajissa, erityisesti ihailen hänen tehokasta ja tulista liikkumista radalla. Mun mielestä agility on viime vuosina mennyt aikamoiseksi kikkailuksi ja hc-harrastajat snobbailevat toinen toistaan viileimmillä ohjauksilla. Niinun ohjauksessa on hienointa se, että se ei keskity hienostelemaan superteknisillä ohjauksilla, vaan ohjaaminen perustuu tehokkaaseen liikkeeseen ja sen säännöstelyyn. Jos joltain haluan oppia rytmittämisestä, niin Niinulta!

Sainkin makiaa mahan täydeltä, sillä ratana ei ollut tyypillinen erikoiskoulutusten 40 esteen muistipelihirviö, vaan simppeliä rytmitystreeniä! Oi, miten lupaavaa! Tehtiin kahdessa setissä, vaikka meillä ensimmäinen rykäsy venähti reilu vartin pituiseksi. Eka harjoite oli ulkokaaren vetäminen kaksi kertaa peräkkäin, jossa katsottiin perusrytmitystä ja liikkeellä ohjaamista. Tehtiin eka kerta puhtaasti, mutta pikkusievästi. Niinu tuumasi, että saan koirasta paljon enemmän irti jos vain haluan. Lisäksi sain aika osuvan huomautuksen putkiin ohjauksesta, jossa rintamasuunta osotti jo putken ulostuloa ja liike hidastui eli puolihuolimatonta ja koiralle epäloogista. Rintamasuunnan ja rytmimuutosten kanssa tulisi olla huomattavasti tarkempi. Toki tässä oli vauhtisuora alla ja putki tuli ihan puoli-ilmaseksi siihen päätteeksi, muttei se sitä tarkoita että saisi jättää ohjauksen puolitiehen. Kun vauhdin kanssa oli tarkempi ja tehokkaampi niin kyllähän se koirakin kulki. Miten yksinkertaisilla asioilla sitä saakin ison muutoksen aikaan.

Ennen taukoa ennätettiin katsoa takaaleikkauksia eli putken kautta kolme hyppyä, josta käännös keskihypyn kautta toisen laidan reunimmaiselle hypylle ja putkeen. Kakkos- ja kolmoshyppyjen väliin tehtävällä rytmityksellä ja rintamasuunnanmuutoksella sai koiran kääntymään ongelmitta toiselle laidalle. Kunhan vaan osasi sen rytmityksen! Mulla oli aluksi vähän hukassa rytmityksen ajoitus, mutta hinkattiin se kuntoon, jolloin Ipe kääntyi vaivatta toiseen laitaan. Putkelle kääntäminen eli se varsinainen takaaleikkaus olikin huomattavasti hankalampi. Tällasissa tilanteissa mulle on ollut aina vähän epäselvää, että ohjaanko koiranpuoleisella vai -vastasella kädellä. Mutta selvishän tämäkin! Ilman muuta koiranpuoleisella kädellä, koska takaaleikkauksessa halutaan että koira irtoaa eteenpäin ja vastakädellähän koira otetaan kiinni. Very simple.

Tauolla käytiin puljaamassa pienessä, mutta onneksi virtaavassa ojassa ja hörpättiin vähän energiajuomaa. (Btw, tuo FitDogin Energy maistuu Ipelle todella hyvin - sillä saa aika kätevästi nesteytettyä kuumalla säällä ja ilman lämpöäkin ihan hyödyllinen kovissa treeneissä tai kisapäivän aikana.) Jatkettiin treeniä samasta leikkauksesta mihin jäätiin, saatin se jopa onnistumaan. Edelleen olin vähän myöhässä leikkauksen kanssa, jonka vuoksi Ipe ei lukenut käännöstä kunnolla. 

Sitten otettiin viimenen harjote, jossa leikkaukset muuttui tiukemmiksi ja onnistumisprosentti romahti huolella. Vitsi, että voi olla vaikee saada oma rytmitys kuntoon. Meillä jäi varsin oivallinen kasa kotiläksyjä ja ratakin on onneksi helppo rakentaa yksinkin uudestaan. Saatin hyviä neuvoja rintamasuuntatreeniin.

Agilityssä on pohjimmiltaan kuitenkin kysymys hyvin yksinkertaisista asioista. Liikkeellä ja sen oikeanlaisella säätelyllä saa erinomaista tulosta aikaan ilman kommervenkkejä. Suurin pisto sydämessä ja sitä myöten paras oivallus tältä päivältä koskee oman ohjauksen loogisuutta. On hirveän helppo olla huomaamattaan epälooginen ja omasta mielestä näennäisesti looginen. Ehkä koira on oppinut tulkitsemaan parhaalla mahdollisella tavalla epäloogisten viestien todellista merkitystä, mutta en voi kun syyttää itseäni jos koira toimii ohjaukseen nähden "väärin". Vaikka aikamoinen ajatustenlukija tuo välillä tuppaa olemaan, niin ei se sentään ihan telepatialla kulje. Kyse on pienistä asioista, jotka kuitenkin vaikuttavat niin perustavanlaatuisesti lopputulokseen. Sen vuoksi yritän parantaa tapani ja alkaa näkemään asiat hieman eri vinkkelistä. Huomaan, että on tullut usein rataantutustumisessa koottua suunnitelma vähän liian isoista palikoista. Nyt on aika heittää ne isot duplot mäkehen ja ottaa ne pikkulegot tilalle.