Liten, litet, lilla, små

Fanni palasi tänään kahdeksan(!) kuukauden kisatauon jälkeen starttiviivalle. Olin ilmoittautunut kolmeen starttiin, joista se viimeinen oli liikaa - lopetettiin se kesken. Olisihan se pitänyt olla fiksu jo entuudestaan - kolmas startti on aina ollut liikaa Fannille. Mutta ne kaksi ensimmäistä. Voi pojat, tuo pikkukoira on niiiin hauska! Ekalla radalla, jota ei tietenkään saatu videolle, Fannilla oli ihan hullu hype päällä. Ensimmäistä kertaa ikinä oli semmoinen olo tuon kanssa, että olin myöhässä useammassa kohdassa. Etenemäkin oli 3,66 m/s, joka lienee Fannin kovin kisaetenemä. Sijoituttiin 3., mutta LUVAt jaettiin vain kahdelle ekalle. LUVAtta jääminen ei oikeesti edes harmittanut, kun olin niiin taivaissa siitä fiiliksestä! Fanni oli ihan superihana ja sillä oli niin tiukka tekemisen meininki päällä. Miten siistiä voi chihuahua-agility ollakaan!

Toinen rata oli profiililtaan myös mukavan rullaava juoksurata, joka sopii Fannille tosi hyvin. Vire laski jo vähän toiselle radalla. Ei se mikään huono ollut, mutta ekaan rataan nähden kuitenkin jo vähän ponnettomampi. Videoltakin näkyy, että 30 cm hypyt alkaa tekemään tiukkaa, vaikka ekalla radalla hyppytekniikka pysyi ihan nätisti koossa. A:sta olen erityisen iloinen, sillähän on tapana jäädä tuumailemaan harjan yli päästyä. Oon hakenut treeneissä hetsaamalla ja namialustalla vauhtia siihen ja näköjään jo tuotti vähän tulosta. Kepeissä se häviää aikaa auttamatta. Ehkä otan ensi kesän projektiksi Fannille uuden keppiopetuksen kujalla. Tällä radalla jäätiin sijalle 4. ja eikö ne kolme parasta saanut LUVAn kun osallistujia oli ekaa rataa enemmän.

Vaikka nousunollat jäi sijoituksen päähän, niin en kyllä voi olla tyytymätön. Fanni oli niin hauska kiitäjä. Se on kun semmonen vedettävä lelu, joka menee aluksi täydessä tikissä hirveetä kyytiä ja toisto toistolta sen vauhti hiipuu, kunnes se pysähtyy kokonaan. Kolmannella radalla käytiin toteamassa, että veto on jo pois. Jännästi se kyllä jäähdyttelylenkillä jaksoi taas kaahottaa sen minkä kerkesi... Joka tapauksessa, Fannin kanssa on aina kiva kisata koska sen kanssa ei tarvihe olla niin tosissaan - voi vaan pitää hauskaa. Juttelin kisoissa erään omistajan kanssa, joka kisasi sen toisen ääripään eli irlanninsusikoiran kanssa. Musta on tosi tärkeää, että myös epätavanomaiset agilityrodut näkyvät kisoissa, varsinkin kun laji on muuttunut viime vuosina yhä totisemmaksi. Mikäs se on kisatessa tuommoisen kärpäsen paskan kanssa! (Anu kertoi, että livestreamistä katsottuna Fanni oli näyttänyt mustalta pisteeltä.)

Tein muuten pienen laskutoimituksen - ihan uteliasuuttani. Mittailin, että jos A-este oli suhteessa yhtä iso esim. bordercollielle, mitä se on Fannille, niin esteen harja olisi yli neljän (4) metrin korkeudessa! Ei ihme, että sitä joskus hirvittää tulla alas sieltä.