sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Erittäin hyvä merenneito

En ole pitkään aikaan ressannut mitään koetta, kisaa tms. näin paljon kuin tämän aamuista. Koiranäyttely - jaiks! Mapen ja Raidan kanssa Lahden ryhmikseen, usko meinas loppua jo moneen kertaa ennen viikonloppua. Suomalaiselle tuomarille ootte menossa?! Hullu! Raita oli kerran aiemmin käynyt koittamassa onnea tyydyttävin tuloksin, joten tälle kerralle ladattiin paineita. Tein tuossa syksyllä pientä taustatutkimusta, että Aaltosen Pirjo ei ollut neljään vuoteen jakanut bortsuille H:ta huonompaa (jos EVAa ei lasketa). Googletin kaikki H:n saaneet koirat ja oman rotunäkemykseni mukaan tein johtopäätöksiä siitä oisko meillä mahiksia vai ei. Lahteen mars! (Kaameen kallista muuten käydä koiranäyttelyssä! Sillä rahalla olis saanut jo useamman agistartin...)




Puuh. Ahdistuin jo ennen kun päästiin halliin sisälle. Joku ei-niin-rotutyypillinen (hali)berni veti meidän edellä herneet nenään, heitti uparit, päätti lähtee takasin himaan ja syödä matkalla Ipen. Onneksi omistaja sai nykästyä ajoissa ja selvittiin pienellä (ja kovakouraisella) eskimopusulla. Sisälle ahtaaseen halliin toteamaan, että siellä haisee raakasti koiranp*ska. Toinen puuh.

Katsellessa kehän reunalle kertyneitä bordercollieita totesin, että Suomestahan löytyy vaikka kuinka medibortsuja - tuolla näyttelyssä niitä oli pitkä rivi! Nartut oli oikeesti ihan taskukokoisia, olisivat varmaan mahtuneet kävelemään meidän MonsterTruckin mahan alta. Onneks avoimen luokan kaikki neljä narttua oli kohtuullisesti saman kokoisia, niin ei paistettu niin räikeästi Raidan kanssa sieltä. Luodakseni kotoisamman fiiliksen, suoritin ennen kehää "rataantutustumisen". Tunnustelin vähän askelmerkkejä edestakaisin juoksutuksessa - tekisinkö päätyyn ennakoivan valssin vai jaakotuksen?

Kehäkäyttäyminen oli maltillisempaa kuin pelkäsin, vaikka vähän se mopo keuli siellä täällä ja seisotus oli varmasti näyttelyharrastajien silmin amatöörimäistä. Niillä mentiin ja lopputuleman taisi tarkkasilmäisimmät jo huomata kuvasta (kenties joku sherlock arvasi sen jo otsikosta?). Eli enemmän saatiin kun lähdettiin hakemaan - erittäin hyvä (ellei täydellinen)! Arvostelu oli juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Tai olin vähän yllättynyt, ettei olka-/lapajumi näkyny sivuliikkeissä.

"Mittasuhteiltaan tyypillinen narttu. Hyvä runko. Oikeailmeinen pää, jossa hyvä vahvuus. Riittävät kulmaukset edessä, hyvä takaa. Voimakkaasti kinnerahdas takaa. Hyvät sivuliikkeet, liikkuu kinnerahtaasti takaa."  EH AVK3

Kiilattiin kilpailuluokassa vielä Raidan ohi ja oltiin kahden ERIn saaneen nartun peesissä. Mutta Raitakin sai EH:n, vaikka on paljon villimmän näköinen kuin Ipe - meillä oli ihan huippureissu! Ipen ei tarvihe enää ikinä mennä näyttelyyn. Ja kotiin päästyä pistin ensimmäisenä agivalioanomuksen Kennelliittoon menemään. (Se onnistuikin kätevästi OmaKoira-palvelun kautta netistä, mutta samalla huomasin siellä karmaisevan kohdan: merkitse kuolleeksi. Raskain sydämin klikkasin Ritan ja Unnan tiedot ajantasalle, jonka jälkeen niiden eteen ilmestyi pienen pienet ristit.)

Illaksi oli vielä tiedossa vesijumppaa. Meillä on tämmönen kuntouta lihasrevähdystä ja kasvata yleiskuntoa -projekti meneillään. Nassu lähti Milon kanssa pulikointiseuraksi ja kovin oli kaksikolla hauskaa! Uiminen on ihan superrankkaa puuhaa - varsinkin äkkiseltään kun on kesäuinneista aikaa. Tää oli Ipelle toinen kerta lyhyen ajan sisään ja huomasi jo nyt, että paremmin jaksoi. Ekalla kerralla veti ihan hapoille alta aikayksikön! Puolituntia uintiaikana kuullostaa lyhyeltä, mutta todellisuudessa piiputtaa koiran todella tehokkaasti. Ipe on ihan pähkinöinä tuosta touhusta - ei meinannut pysyä pöksyissään kun odoteltiin edellisiä uimareita pois altaasta. (Uintikuvat (c) Nastasia P.)




2 kommenttia:

  1. Hei onnea näyttelytuloksesta! Raidan tuloksen näinkin facebookista, teillä molemmillahan meni siis oikein mainiosti! :) Enna vielä metsästää omaa näyttelytulostaan, T ei tainnutkaan olla yhtä kuin täydellinen... ;) Vähän tässä juuri pohdin ilmoitanko sen nyt erkkariin vai mennäänkö joskus myöhemmin tänä vuonna johonkin perämetsän näyttelyyn. Viime vuotinen erkkari Hyvinkään ei-niin-valtavassa hallissa isossa koiramäärässä, jossa kaikki omistajatkaan eivät viitsineet siivota koiransa ripuleita pois matolta yms., jossa koirat ryntäilivät moikkaamaan kaikkia vastaantulevia, ei ollut erityisen miellyttävä kokemus... Ennalla oli kyllä ihan hauskaa (paitsi kun joku ällö uros tungetteli liian lähelle) ja se otti lunkisti, mutta hihnapää mieluusti ottaisi sen H:n ja vetäytyisi takavasemmalle mahdollisimman pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Tsemppiä Ennalle, kyllä se sieltä vielä tulloopi.
      Justiinsa Mapen kanssa puhuttiin, että miksei niille yhtä tulosta hakeville voisi olla omaa luokkaa jossa tuomari laittais raksin ruutuun "tunnistatko tätä ko. rodun edustajaksi?" [ ] kyllä [ ] en

      Poista