Fanni-pieni oli tänään erinomaisen hauska agilitykoira. Alan oikeastaan taas nauttia tästä chihuahua-agilitystä! Kädet syyhyten selasin jo kisakalenteriakin, mutta ikäväkseni huomasin tammi-helmikuun olevan melko hiljaista aikaa kisallisesti Pirkanmaalla. Sen verran villikortti tuo kuitenkin on, ettei taida tohtia kisoihin lähteä kovin kauas. Toisaalta se yks LAGUn lahjakortti kuumottais, että jos sitä kuitenkin ajelis Karstula/Kyyjärvi-reissulla tarkastamaan Seinäjoen uuden hallin...
Illaksi treeneihin täysvarustuksessa, pakkasta oli -15 asteen tienoilla jonka vuoksi hoidin suurimman lämmittelyn hallissa. Jäähdyttely onnistuikin aika sujuvasti... Tänään treenattiin hauskaa hyppäriä, jossa suurimmaksi haasteeksi nousi rytmittäminen. Jos välimatka venyy liian pitkäksi, niin Fannin vauhti auttamatta hidastuu. Ei vaan meinaa muistaa ottaa sitä putkista mukaan, vaan sitä maksimaiseen tapaa paahtaa jo puolessa välissä kenttää menemään. Ajotusta kun viilattiin, niin jo pysyi vauhtikin parempana. Kepeillä kesti persjätön, mutta lopulta takaaleikkaus putkelle oli kuitenkin parempi rytmityksen kannalta. Takakulmaan persjättö oli huomattavasti parempi, piti liikkeen rullaavana. Supertyytyväinen oon siihen, että Fannin meno vaan parani treeniminuuttien edetessä. Yleensä se on juuri päinvastoin; eka veto on paras ja sitten vire laskee laskemistaan. Nyt miniatyyri pisti parastaan kerta toisensa jälkeen.
(Varoituksen sana videosta: kuvanlaatu on suttuinen johtuen videointivälineen, videonmuokkausohjelman ja videonlatauspalvelun erimielisyyksistä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti