Jump!

Treenattiin koko viikonlopun täydeltä hyppytekniikkaa. Vappu tuli taas vuoden tauon jälkeen pitämään seminaaria Tamskille ja eiköhän me oltu siellä. Ripeliuksen neljäs ja meikäläisen viides seminaari. Nyt on kaiketi sellainen fiilis, että Ipelle varmaan alkaa seminaarit piisata. Treenataan näillä ohjeilla, joilta ollaan kolmen vuoden aikana haalittu - jos ylitsepääsemättömiä ongelmia tulee niin Vapun luo yksärille.

Yleisesti ottaen hyvä fiilis ja meininki oli aikalailla sellaista, mitä nyt viime aikaiselta tekemiseltä voi olettaa. Ipe oli pätevä monella saraa, ertiyisesti vauhtikokoamisessa ja power gridillä. Taipuminen oli minusta parempaa kuin menneinä vuosina. Nyt nojasi vähän syvempään oikealle käännyttäessä, mutta sitä perinteistä ja selkeämpää puolieroa ei näkynyt. Jee, hyvä Ip!

Lauantaina treenattiin meidän toiveesta korkealla kääntymistä, eli set pointia taipumisella. Tästä Ipe suoriutui paremmin kuin oletin ja jaksoi tehdä valtavan hienosti töitä, vaikka tehtiin toistoa toiston perään. Pari lapsusta joukkoon mahtui, mutta saattoi siinä olla maitohappoja jo vähän pakarassa. Tää on meille hyödyllinen treeni, joten pitää muistaa ottaa se mukaan ohjelmistoon. Kaiken hyvän lisäksi huomasin jo itsekin hyvien ja huonompien hyppyjen eron. Ongelma set pointilla on ollut se, että mää en yksinkertaisesti osaa katsoa sitä oikein.
Lämppäsarjaa tehtiin takaakierrosta heittämällä, jossa haki hyvin keskilinjalle sisäänmenon jälkeen. Perussarjavedoista huomaa, että on se jollain tasolla kehittynyt - aiemmin takaakierrosta sisäänheitot oli paljon epästabiilempia ja haparoivempia kuin nykyisin. Nyt vetää jo hyvällä rytmillä ja tasapainoisesti.

Sunnuntain ohjelmistossa oli ratamaista treeniä, mutta aloitettiin korkeuden arvioinnilla. Perussarjan päähän okseri. Tässä kohtaa tapahtui jotain merkillistä, mitä ei ole koskaan aiemmin käynyt hyppytekniikassa tai agilityssä yleensä. 65:een noustessa selviytyi siitä kyllä, mutta ilmeestä päätelle joutui pinnistämään riman yli yllättyneenä korkeudesta. Sai uuden yrityksen, jolloin otti pienen laukan okserin eteen. Sinällään siis ihan järkiratkaisu, että jos tuntuu että tekee tiukkaa, niin on hyvä ottaa mielummin apulaukka kuin vetään riskillä reisille. Mutta sitten kun laskettiin takasin 45:een, niin se apulaukka jäi sinne! Was?! Aika hämmentävä peliliike. Mentiin tauolle ja tsekkasin, että ravaa puhtaasti ja muutenkin vaikuttaa ehjältä. Pienen huilin jälkeen takaisin radalla, jossa käytiin ensin nollaamassa pää ahtaalla perussarjalla (joka vaati aika vakavaa keskittymistä) ja mentiin uudestaan korkeushyppäämään. 45:lla ei minkään valtakunnan ongelmaa. Kotiläksyksi saatiin hyppykorkeuden treenaaminen okserilla niin, että tappikorkeudetkin menee rennosti.

Loppukivana otettiin ratamaisempaa pätkää, jossa power grid, taipuminen ja nämä yhdistäessä vauhtikokoamista. Lisäksi putkea ennen / putken jälkeinen (ruotsalainen) okseri lyhyellä etäisyydellä (12 jalkaa). Ipe selviytyi kaikista oikein mallikkaasti. Vauhtikokoaminen onnistui hienosti, samoin taipumiset. Power gridillä ei ongelmaa, vähän loppua kohden hyytyi potku, mutta tekniikka oli kuitenkin sievä. Vaikka väsymys kävi jo käpälään, niin silti toteutus oli tunnollista. Ei voi olla kuin tyytyväinen. Kotona Ipe veti recoveryt huiviin ja painui ansaitulle levolle.

Mukavan motivaatioboostin viikonloppu sai aikaan. Tunnustan, että hyppytekniikkaa pitäisi treenata paljon enemmän. Ehkä voisin ryhdistäytyä silläkin nojalla, että omatoimitreenassa Fannikin pääsisi mukavasti treenailemaan useammin.