perjantai 1. kesäkuuta 2012

Eläinlääkärissä...

...kerta toisensa jälkeen. Meidän alkuvuosi on ollut yhtä eläinlääkärissä ramppaamista, jokainen on vuorollaan käynyt erinäisissä toimenpiteissä. Keväällä osuu sopivasti hammaskivenputsauksetkin, joten erinäisten vaivojen lisäksi vuosittaiset velvotteet on vieneet meidät lääkäriin.
Frida ja Unna on selvinneet pelkillä vuosihuolloilla, Fanni ja Ipe joutuneet tutkimuksiin odottamattomien vaivojen vuoksi.

Suukeikkojen osalta Unna veti eilen pisimmän korren, kun vein sen Hakametsään hammasputsaukseen. Suu on jo jonkin aikaa ollut aika hävyttömässä kunnossa ja sterilisaatiota ennen oli hyvä hoidattaa suu kuntoon. Olin kaiketi varautunut siihen, että sillä ei ole yhtään hammasta jäljellä kun haen sen pois, mutta Unna, pieni nysähammas, osottautuikin varsin hyväsuiseksi chihuahuaksi, sillä hampaista mikään ei ollut poistettavassa kunnossa! Frida ja Fanni kävivät aiemmin tässä kuussa Karstulassa hammashoidossa (vähän huokeimmin hinnoin...), joissa Frida menetti yhden etuhampaan ja Fanni kaksi poskihammasta. Chihuilla kun on varsin tyypillistä, että hampaat alkaa jo melko nuorella iällä heilumaan.
Hammassankari     
Vaikka eläinlääkäriin olen joutunut tuuppaamaan rahaa enemmän kuin opiskelija pystyy, niin anestesiaa vaativassa toimenpiteessä en uskalla Unnan kanssa ottaa riskejä. Sen vuoksi hoidatin Unnan suosiolla kaupungissa, eläinlääkäriasemalla, jossa on anestesiavalvonta ja lääkärin apuna myös hoitaja. Eilinen reissu osoitti varsin hyvin sen, että laadusta kannattaa vähän maksaakin. Kun menin hakemaan Unnaa, niin mulle ilmoitettiin että toimenpide päästiin aloittamaan vasta juuri äsken, koska kanylointi oli kestänyt lähes puoli tuntia! Tämä ei sinänsä ollut yllätys, ottaen huomioon aikaisemmat veriherutukset verinäytteitä ottaessa. Tippa kerrallaan ja silleen. Tyypin suonet on niin onnettoman pienet, että tippaan laittaminen on ihan oma taiteenlajinsa. Odottelin sitten tunnin lisää ja kävin vasta sitten hakemassa uuden Pepsodent-hymyn kotiin. Jospa taas vuosi mentäisiin näillä legoilla.

Fanni oli eilisellä ell-reissulla yllätysvieraana mukana, kun näytin leikkaushaavaa lääkärille. Toipuminenhan on muuten ollut todella vaivatonta mutta parina päivänä solmukohta on punoittanut ja ollut vähän turvoksissa. Syy selvisi nopeasti - haavassa on lankareaktio eli elimistö hylkii lankamateriaalia solmukohdassa, jossa lankaa on tietysti eniten. Solmun pää kaivettiin vatsapeitteen alta esiin ja leikattiin pois, 10 päivän antibiottikuuri. Pitipä olla huonoa tuuria. On kuulemma harvinaista, mutta mahdollista että on yliherkkä lankamateriaalille.

Summa summarum. Suosittelen eläinlääkärikuluvakuutusta kaikille koiranomistajille. :D

2 kommenttia:

  1. Onnea uudesta blogipohjasta! :D Itsekin olen miettinyt ilmaisblogien maailmaan siirtymistä ja siis blogger kutsuu (kenties).

    Toivottavasti vältytte eläinlääkärikäynneiltä ainakin loppuvuoden! :) Aksukin sai muuten kastraatiotikeistä lankareaktion. Huonoa tuuria tosiaankin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sarianne! Kaikki uusi aina piristää ja tähän mennessä oon ainakin tykännyt hulluna tästä. Kaikkee kivaa ja jännää, vuodatukseen verrattuna supernotkea.

    Eläinlääkärireissut kertyy nyt toivottavasti tähän alkuvuoteen ja loppuvuosi saataisiinkin olla mahdollisimman iisisti.

    VastaaPoista