Tänään tuli se puhelu, johon ollaan valmistauduttu pitkän aikaa. Tosin siltikin se tuli vähän yllättäen ja nopeammin kuin arvelin. Meidän ensimmäinen oikea etsintä. Normaalisti karkulaisten kanssa ei ole päivän päälle hengen hätää, mutta tämä tapaus oli kiireellinen siitä syystä, että koira oli jäänyt auton alle katoamistilanteessa. Katoamisaluekin oli vilkasta taajamaa, joten tapaus oli syytä lähteä saman tien tarkistamaan. Meillä on valmiit koirakot vähän ylityöllistetteyinä nyt (valitettavasti), niin sen vuoksi päästiin mukaan "puolivalmiina" eli jatkokurssin ollessa vielä meneillään. Sain onneksi kokeneen etsijäkoirakon mukaan tueksi ja turvaksi. Jälki oli lisäksi ihan tuore ja haju puhdas, joten sikäli helppo keissi kokemattomallekin.
Lähdettiin liikkelle suhteellisen varmalta havaintopaikalta, josta Ipe eteni vain noin 20 metriä kun jo stoppasi ja jäi piippaamaan katsoen itään. Jatkoi siitä sitten vasemmalle kiertäen ensin suhteellisen reippaasti, mutta pian vauhti hyytyi. Palattiin takaisin lähtöpaikkaan johon tullessa Ipe katsoi taas itään "se ilme" kasvoilla - piippasi pari kertaa. Lähti etenemään katseen suuntaan ja meni noin 150 metriä reippaasti, mutta sitten alkoi ilmeisesti rauhoittelemaan itseään ja tiukalla maavainulla sahasi hiekkakentällä. Jossain vaiheessa jo kääntyi mua kohden ja haukotteli rauhoittelevasti. Todettiin, että homma oli siinä. Palkkasin tähän. Homma oli siis ohi alle vartissa. Suhteellisen varma olin karkurin ilmansuunnasta Ipen jäljestyksen perusteella. Kokeneempi koira tuli tarkistamaan ja osoitti myös selvästi saman suunnan kuin Isla.
En olisi voinut olla tyytyväisempi ensimmäiseen real-deal-jälkeen! Osasin lukea Ipeä hyvin, vaikka varsinaista ilmaisua ei taaskaan tullut, niin suunnasta ei jäänyt kauheesti epäselvyyttä. En jännittänyt oikeastaan ollenkaan, enemmänkin sellasta malttamatonta kutinaa päästä hommiin. Kaiken kruunasi pari tuntia etsintöjen jälkeen tullut viesti, että karkulainen oli löytynyt ja saatu kiinni juuri siltä suunnalta, johon kehotettiin jäljestyksen perusteella panostaa. Ulkoisin puolin koira oli kunnossa, mutta menivät eläinlääkäriin tarkistukselle.
Voi Ipe, pieni nenäkoira! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti