tiistai 12. marraskuuta 2013

Geokuume



Oon saanut muutamia kyselyjä koskien kätköilyä ja muutenkin se on herättänyt kiinnostusta kun kerron siitä kavereilleni. Senpä vuoksi ajattelin omistaa kätköilylle ihan oman postin, jossa valotan vähän tätä maanista kätkökuumotusta. (Ja perimmäisenä tarkoituksena on tienkin tartuttaa sitä eteenpäin...)

En muista tarkalleen, milloin kuulin kätköilystä ensimmäisen kerran, mutta siitä on joka tapauksessa jo vuosia aikaa. Muistan, että mietin sen kuullostavan kiinnostavalta, mutta jostain syystä en koskaan tarttunut siihen. Kunnes viime kesänä satuin lukemaan yhdestä (aivan toisen aihepiirin) blogista tästä harrastuksesta ja oliko juuri silloin kenties tylsää vai missä naksahti, mutta sytyin siltä istumalta. Rekisteröidyin ensitöikseni Geocaching.com:iin ja räväytin auki kartan. Ihan kun koko maailmankuva olisi mennyt kertaheitolla uusiksi, kun tajusin kuinka paljon kätköjä on - niin maailmanlaajuisesti kuin paikallisestikin. Se ihana oivalluksen ja paljastuksen tunne - oon kulkenut kaikki nämä vuodet tuolla ympäristössä autuaan tietämättömänä siitä, että joka puolella on piilotettuja kätköjä. Se kiehtoi aivan valtavasti. (Ensimmäisen viikon näin yöt läpeensä unia lukemattomista kätköistä, jotka odotti löytäjäänsä.)




Kätköily itsessäänhän on todella helppoa. Käytännössä kaikkiin älypuhelimiin saa ladattua appsin, joka avulla kätköjen etsiminen on vaivatonta. Missä ikinä kuljen, niin klikkaan appsin auki ja se näyttää kartalla missä minä seison ja missä lähimmät kätköt on. Luen kätkökuvauksen, katson minkä kokoinen se on ja kuinka monta d-tähteä sillä on. Kätköt on luokiteltu difficultyn ja terrainen mukaan. 1-2 d-tähden peruskätköt on melko vaivattomasti löydettävissä, kolme tähteä voi olla jo vähän kinkkisempi. Sitten on niitä viiden tähden pähkinöitä, joita ihan joka jannulla ei ole mahkuja etsiä. Kuten esim. kansainvälisen avaruusaseman kätkö.

Hyvä kätkö on sellanen, jonka etsiminen johdattaa hienoon paikkaan tai sen paikan historiassa on jotain mielenkiintoista. Esim. alla oleva kuva on isovanhempieni mökkitien varrella olevasta kätköstä. Siellä on sellanen vaatimattoman näköinen silta, joka ollaan ohitettu miljoona kertaa, mutta jännittäväksi se muuttui sillä sekunnilla kun huomasin, että sen alla on kätkö. Eipä olis muuten tullut väännettyä itseään kyseisen sillan alle ja huomattua, että maailma näyttää siellä aika huikealta. Ennen kaikkea rakastan sitä, että kätköily saa ympäristön näyttäytymään ihan erilaisessa valossa. 




Kätköilyssä on useita eri juttuja, jotka koukuttaa. Toiset palaa halusta kerätä hirveä määrä löydettyjä kätköjä ja tekeekin siitä pienen kilpajuoksun itseään (ja muuta kätköily-yhteisöä) vastaan, toisille haasteellisten kätköjen etsiminen on se juttu. Jotkut suorastaan liekehtii mysteerikätköjen kanssa eli niiden, joiden koordinaattien selvittämiseksi on ratkaistava ensin jokin arvoitus tai mysteeri. Joku ehkä intoilee enemmän kätköjen piilottamisen kanssa, toisilla se on jokin muu. 

Mua itseäni henkilökohtaisesti kuumottaa kaikkein eniten se etsimisen jännitys ja löytämisen ilo. Ihan simppelisti. Oivalluksen riemu kun löydät jonkun jäynästi piilotetun purkin tai hienon kätkötoteutuksen. Hyvä esimerkki on meidän lähin kätkö, joka piinasi mua monta viikkoa. Kuljin sen paikan ohi lukuisia kertoja ja aina kun oli rauhallista niin pysähdyin etsimään sitä. Silti se ei antautunut, ei sitten millään! Sitten satuttiin kerran Keuruulla löytämään aika ovela kätkö, jonka jälkilöylyissä mulla välähti. Seuraavan kerran kun kuljin piinapurkin ohi, niin kävi ilmi, että siinä se on ollut kaiken kansa toljotettava ihan kirkkaassa päivänvalossa, mutta mää en oo vaan hoksannut. Jos olis ymmärtänyt lähtökohtaisesti think outside of a box, niin olis säästynyt monelta katkeralta DNF:ltä (did not find). Juuri se aspekti, että tulee tarkkailtua ympäristöä eri tavalla ja tule käytyä sellaisissa paikoissa, joihin ei muuten kenties eksyisi - se on kätköilyn suola. Tänäänkin kävin koiranruokahakureissulla Ruskossa ja pakkasin koko lauman autoon metsälenkkiä varten. Katsoin ennalta, että Hervannan Makkarajärvellä on kolme kätköä ihan hollilla, joten eikun sinne! Sieltä paljastui mitä mainioin lenkkireitti ja koska päivä oli tihkusateinen niin saatiin rellestää siellä ihan keskenämme. Ipe toimitti erinomaista geokoiranvirkaa ja ilmaisi purkit nollapisteessä.



Ja kuten blogia lukeneet tietää, niin saatan olla ihan vähän innostunut myös Travel Bugeista. Löysin ihan ensimmäisellä kätköilyviikollani yllä olevassa kuvassa olevan bugin, joka oli matkannut yli vuoden Washingtonista saakka ja meidän tiemme kohtasi Tampereen Kalevassa. Musta on jotenkin jännittävää, että joku pikkiriikkinen esine voi kulkeutua maailman ympäri ja ajautuu sattumien summasta aina seuraavaan kätköön. Oon istunut kuin tulisilla hiilillä siitä saakka kun kävin laskemassa oman matkalaiseni maailmalle, koska se ei ole liikkunut vielä yhtään mihinkään! Toki on ymmärrettävä, että Karstulan kätköillä ei ole ihan niin vilkasta liikennettä kuin kaupungeissa, mutta silti - en_malta_odottaa!




Edullista, monipuolista, jännittävää, mielenkiintoista, reipashenkistä. Ihan vain muutama laatusana kätköilyä kuvatakseni. Minusta se on aika mainio harrastus, joka saa intopiukassa liikkumaan luontoon ja löytämään kaupunkiymäpäristöstäkin uusia puolia. Sopii erinomaisesti kaikenlaisille tyypeille ja sitä on kiva harrastaa sekä yksin että yhdessä. Voisin kuvitella, että lapsetkin on aika helppo innostaa tähän hommaan mukaan. Ja koiraihmisille geokoiran valjastaminen vie touhun ihan uusiin ulottuvuuksiin. Kätköily ei käy tylsäksi, koska aina on joku niin kinkkinen purkki olemassa, että sen löytämiseksi saa tehdä mittavasti ajatustyötä. Ja kätköjähän tulee koko ajan lisää...



12 kommenttia:

  1. Sait ylipuhuttua. Kirjauduttu. Tämä on minullakin ollut monen vuoden kypsyttely (?), mutta nyt on askel otettu :) Lenkkien mielenkiinto lisääntyi heti pelkän kirjautumisen myötä, mahtavaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, hyvä Eve!
      Voisin kuvitella, että Pyry on ihan haka tässä, nokkela ja vikkelä. ;)

      Poista
  2. Hyvin kirjoitettu! Mulla oli aivan sama, että olin kuullut hommasta ummet ja lammet tutulta jo pari vuotta sitten, mutta vasta sun blogistasi jutun löytäneenä kesällä tartuin tuumasta toimeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tämä vaatii tiettyä kypsyttelyä. Mullakin se oli pitkään muhinoinut. :)

      Poista
  3. Mikä app sulla on käytössä ?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Windows Phoneille ei taida olla kuin tämä yksi sovellus. (http://www.windowsphone.com/en-us/store/app/geocaching-live/33e84192-f9f3-425a-840d-dd2907808b33)

      Androidille ja ompuille on omansa: http://www.geocaching.com/live/default.aspx

      Poista
  4. Mullakin muhi muutaman vuoden ajatus kätköilystä, syksyllä aloitin ja se oli menoa!:D Eniten viehättää se, että tän harrastuksen myötä olen käynyt aivan mielettömissä paikoissa! Tästä ihan läheltäkin on löytynyt pari helmee mestaa. Perus pakastepurkit alkaa olee jo niin nähtyjä, mutta onneksi välillä on aivan mahtavia kätköratkaisuja!:D Geokoiran koulutus on vielä vaiheessa..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori Jenni, mennyt ihan ohi tää kommentti. Shame on me!
      Totta tosiaan, kätköily on vienyt tosi hienoihin paikkoihin, joiden olemassaolosta ei ole ollut mitään käsistystä ennen tätä harrastusta.

      Poista
  5. Voi ei, pakko oli käydä netissä tutustumassa aiheeseen enemmän kun luin sun kirjoituksen. Nyt on kirjauduttu, appsit ladattu ja aikeissa mennä huomenna parinsadan metrin päähän pienelle metsäretkelle toiveikkaana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JES! Oikeesti ajattelin, että jos JONKUN pitäis kätköillä niin TEIDÄN! Mieti, kuinka pähkinöinä tytötkin (no tässä vaiheessa ehkä vain Sepu) on jännittävistä piiloista, jos minä aikuisenakin (gröhöm...) oon ihan liekeissä. :D

      Poista
  6. Sait tartutettua muhunkin kätkökuumeen! Millä nimellä olet tuolla geocatching sivulla?:) sulla on ihan paras blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea kätkökuumeiselle tielle - jännittäviä hetkiä on luvassa! ;)
      Uffeille uskollisena oon siellä nimellä UFFInder.
      Ja ISO kiitos, ihana kuulla etten jorise ihan turhaan blogini kanssa. <3

      Poista