Aamulla kisoihin. Tai aamulla ja aamulla...klo 12 oli eka startti ja kotikisat. Komiasti vaan nukutti kymppiin asti. Näin unta, että meillä oli hirveästi lampaita.
Luomalan agirata oli mukavan rullaava juoksurata, ainakin minit sai päästellä ihan tosissaan menemään. Oli hyvä fiilis rataatutustumisen jälkeen ja starttinumero oli mukavasti ihan alussa, joten päästiin nopealla tahdilla tositoimiin. Ipe jumitti jotenkin erityisen paljon lelulle kun jätin sen maalisuoran taakse kauas kentältä. Oli jo varastamassa sinne kun mentiin odottamaan omaa vuoroa. Lähdössä kun käänsin katseen takaisin koiraan kakkos esteen takaa, niin siellä se seisoi possunaamari päässä ekan esteen takana. En tiedä, mitä nää hiippailujutut sillä on, mutta niitä on ollut muutamia ihan lyhyen ajan sisään. Pitää olla vähän varpaillaan tän vitsauksen kanssa. 3. putken taa piti tehdä persjättö, mutta rupesin jostain syystä jänistään ihan sikana ja himmasin takaaleikkaukseen. Siinä vaiheessa kun kuvittelin saavani koiran polville, niin sen nenä vasta pilkistikin putkesta... Saatiin kuitenkin mukava raivo päälle ja mentiin kunnon käskytyksellä - tuntui, että juoksinkin ihan oikeasti jossain vaiheessa :D Kepeille ohjaus jäi vähän hilkulle, mutta onnistui kuitenkin. Pituuden ja putken jälkeen oli suora, jossa tuli paljon rimoja alas ja näkyi monen moista yritystä vaihtaa puolta. Päätin mennä sieltä mistä aita on matalin ja vedättää vaan koko ajan ja toivoa, että liike vielä hämyputken ohi. Hyvin män ja kääntyikin kivasti poispäinkäännöksellä. Puomilla tuijotti jo varsin rajusti lelulle päin, joten varmistin valssilla vaikka olin suunnitellut persjätön. Maltilla loppuu, vaan ei Ipen mielestä. Se oli jo niin fokusoitunut kaukana ja poissa silmistä olevalle lelulle, että vei viimeisen riman mennessään - VOI V***U! Voin kertoa, että hiukan söi naista!! Ja kiristi vaan entisestään kun tuloslistan mukaan viimesen riman lisäksi tipahti hyppysistä myös agi-serti. Jos ei muuta, niin me ainakin osataan karttaa noita sertejä ihan huolella.
Kokkosen hyppyrata oli ärsyttävä - oikeesti niin kökkö, että ketutti jo valmiiks. Lisäksi sain rataantutustumisen aikana aikaiseksi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Videolta voi katsoa, miltä näyttää kun ohjaaja on henkisesti ja fyysisti ihan pihalla.
Eteläpuiston kisat on kivoja, kun siellä pääsee helposti uimaan ja lenkkeilymaastot on kivat. Saapi samalla kuunnella livemusiikkia, kun Pyynikin kesäteatterilta raikaa Vuonna '85-musikaali. Lisäksi siellä saa agility paljon näkyvyyttä, kun vierestä kulkee vilkkaat ulkoilumaastot. Tänäänkin eräs eläkeläispariskunta katseli kiinnostuneina kisoja ja kysyi ohimennen, että "kuinka nuo koirat saa opetettua tekemään tuon pujotteluradan?" Eli kepit :D Eivät ehkä ymmärtäneet mitään muutamista esimerkkimetodeista, joista kerroin, mutta ymmärsivät varmasti, että se on lukuisten toistojen tulosta.
Kisoista karautettiin suoraan erääseen Pälkäneen maalaiskuntaan, jossa oli määrä tarkistaa yksi näköhavainto (etsintä #22). Se on oikein karman laki, että pariin viikkoon on etsintäpuolelle aina ihan hiljaista niin sitten kun päivystyspuhelin pirahtaa, niin se ei lakkaa soimasta. Pari koiraa kun on vielä lomalla, niin se tarkoittaa sitä, että pitäis olla useammassa paikassa yhtä aikaa.
Viime sunnuntailta tullut näköhavainto oli ihan selvästi väärä. Paikka oli tyhjä ja Ipellä on aika mukava tapa kertoa se. Tyhjien kanssa on käynyt jo pari kertaa niin, että se lähtee skannailemaan seutua, etenee maksimissaan pari sataa metriä, sitten se pissaa ja palaa autoon. Ei ilmaise mulle mitään, vaan pyyhältää ohi suoraan autolle ja tänäänkin tökkäsi kuonollaan auton kylkeä. "Lähdetään, ei täällä ole mitään".
Omistaja pyysi, että mentäisiin paluumatkalla koittamassa yhtä näköhavaintopaikkaa, jossa oli nähty karkurin näköinen koira toukokuun alussa. Havainnoista on siis 7-8 viikkoa aikaa, joten sanoin rehellisesti, että se on todella pitkä aika. Oon kuitenkin joskus kuullut, jonkun jäljestäneen 8 viikkoa vanhaa jälkeä ongelmitta, joten en torpannut ajatusta. Lisäksi se oli vähintä mitä voitiin tehdä - oltiinhan me tunnin verran ajeltu paikalle, joten olis ollut tylsää käydä paikalla vain muutaman minuutin takia.
Kun päästiin tähän toiseen paikkaan, niin huomasin jo autosta otettaessa, että täällä on jotain. Ipellä oli suunta selvillä ennen kun olin saanut liinaa kiinni. Hajua ei tahtonut edes ottaa, vaan lähti liikkeelle varmasti. Ja niin me mentiin. On toki mahdollista, että koira on käynyt alueelle vielä havaintojenkin jälkeen, mutta viimeisimmät varmat havainnot tuosta taajamasta oli tosiaan toukokuun alusta! Käsittämätöntä - oikeasti. Jäljestettiin reilu kilometrin matka ja tsompailtiin ihmisten pihojen läpi. Jossain vaiheessa otti voimakkaasti ilmavainua ja teki selvän ilmaisun. Suorastaan mysteeristä, millaisiin suorituksiin koira nenänsä kanssa pystyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti