sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Koira, pusu! / Koira, prkl!?

Kaksi päivää koiraharrastusta. Kaksi hyvin erilaista päivää. Ylä- ja alamäkiä - niin kuin aina.

Aloitetaan tämän päivän aksakisoilla ja lopetaan eiliseen jälkitreeniin, niin jää kaikille hyvä maku suuhun. Janakkalaan ajeltiin Lean kanssa, joka kisasi ensimmäistä kertaa Ama-kelpien kanssa kolmosissa (ja aukaisi heti sm-nollatilin!) Meillä Ipen kanssa sen sijaan ei mennyt ihan kaarnan pintaan tuloksellisesti, mutta fiilis oli silti oikein hyvä ratojenkin jälkeen. Tuo koira se osaa aina yllättää!



Viitaniemen ensimmäinen agirata oli jotenkin töksähtelevä. En tykännyt ihan kamalasti. Se meni kuitenkin ihan  perusookoosti lopun kepeille asti, jossa jäin varsin tietoisesti seisomaan jälkeen ja käskyttämään kepeille ahtaasta välistä edeltävältä hypyltä, joka heitti ulos. Ei ollu tietookaan siitä, että olisi hakenut kepit oikeen! Aika ruma temppu. Edeltävälle hypylle olisi ollut kelpo tehdä esim. vastakäännös, mutta meillähän ei niitä persauksia tehdä... Virhe alla lähdin sitten koittamaan, että kestääkö sivuirtoamista niin, että menenkin pituuden taakse ottamaan vastaan. Matkalla törmäsin pituuden kulmakeppiin ja silloin se koirakin jätti vikan välin - jota en tietenkään huomannut!

Toiselle agiradalle sitten tsempattiin ja kivastihan se menikin. Kunnes. Tuli semmonen kettukarkkiyllätys. Ei muuta sanottavaa.

Viimeinen hyppäri oli ihan kivan oloinen, muutamaan kohtaan vähän epäilin, että kerkeänkö vallan mukaan. Ja siellä välistävedossahan sitten kosahtikin. Sitä en vaan ajatellut, etteikö koira osaisi mennä kepeille heti aloitushypyn jälkeen. Harvoin tulee tällaisia aloituksia treenattua, mutta ei kait siinä pitäisi mitään olla, kun jättää koiran lähtöön istumaan niin, että se näkee suoraan kepeille ja käskytys on tätä luokkaa: "tule, kepit, kepit, kepit!" Ei kait siinä mitään erikoista? Islan kanssa näköjään mikään ei ole itsestäänselvää...

Olkaamme kuitenkin hyvillämme siitä, ettei ryysitty kontakteja ja kaikki rimat pysyi!

Ja sitten ne iloisemmat uutiset. Eilen oli jälkitreeneissä jatkokurssin ensimmäinen jälki. Päästiin pitkästä pitkästä aikaa taas metsäjäljelle ja uutena elementtinä oli jäljen vanhuus. Ipen ensimmäinen vuorokauden vanha jälki! Maalissa cockeri-Vilperi, pituutta oli alle kilsa. Hajua ei annettu varsinainsesti jäljen päällä, vaan sai nostaa sen alueelta. Kuvittelin, että vuorokauden vanhaa jälkeä varten pitäis ihan keskittyä ja tehdä hartaan rauhallisesti töitä, mutta pyh! Jäljen nosto ja jäljelle lähtö oli juuri sitä luokkaa, mitä sarjakuvissa ja piirretyissä ihmiset lentää siellä remmin perässä kun koira kiskoo sata lasissa menemään. Kun oltiin vauhdikkaasti päästy rinne ylös, niin perästä kuului niin tiukkaa puuskutusta ja kehoitus ottamaan vähän rauhallisemmen, että peesaajat pysyy perässä. Ipellä oli aivan mieletön draivi! Se selvästi tykkää kun tarjotaan haastetta vanhan jäljen muodossa. Teki niin intopiukassa töitä, että parissa kulmassa mentiin yli. Palautin takaisin päin kun huomasin, että hukassa ollaan. Lähti taas kiertämään maalia vasemmalta. Näin selvästi millä suunnalla maali on ja Ipekin vähän lopetteli töitä, mutta ei kuitenkaan tehnyt sitä selkeää ilmaisua. Päätettiin viedä takaisin jäljen päälle ja ajaa suoraan jäljeltä maaliin. Vielä sielläkin lähti kiertämään, tällä kertaa oikealta, josta sitten loppuviimein selvittiin maaliin. Mihin se paimenkoira fänkistään pääsisi?

Jatkokurssilla kouluttajana on kokenut Mirva, jolta sain niin paljon uusia ajatuksia ja motivaatio kasvoi ihan kamalasti. Jatkiksen aikana tullaan varmasti oppimaan paljon, erityisesti kulmatyöskentelyn rauhoittamisesta ja maalin lähestymisen ja ilmaisun kanssa tehdään varmasti töitä täsmällisesti. Aivan liikuttuneen onnellinen olen kuitenkin siitä, kuinka motivoituneesti tuo koira tekee jälkihommia kun sille vain tarjoaa tarpeeksi haastetta. Jäljestys itsesssään on sille jo niin palkitsevaa ja sen koko kroppa viestii siitä, kuinka hienoa sen mielestä on olla jäljellä. Kyllä siitä vielä hieno nenävirkailija tulee! <3

2 kommenttia:

  1. En edes tiennyt, että Janakkalassa on joku keinonurmihalli! :o Näyttää videon perusteella ihan mukavalta paikalta. Niin ja meilläkään ei viime sunnuntain agikisoissa tuloksilla juhlittu. Aksu oli ihan holtiton. Tosin, kahdelta ekalta radalta tuli vain pari nollaa ylipäätään, että oli ne radat aika vaikeatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, JANKKilla on uusi sisähalli! Toi oli tosi kiva paikka, se on talvellakin +6 lämmin. Pohja oli ensituntumalta aika muhku, mutta varmaan käytön myötä vähän tallaantuu kovemmaksi. Koirilla ainakin piti hyvin tassut. Vähän ahdas se halli on, jos on oikein isot luokat. Makseja oli vain reilu 30 ja se oli kyllä ihan tarpeeksi tuohon tilaan - vaikka kaikki eivät tietenkään olleet yhtä aikaa sisällä.

      Poista