tiistai 31. heinäkuuta 2012

Ilmiöitä sairaslomalta

Sairaslomalla näkee paljon tylsistyneitä koiria. Ja nukkuu huonosti. Ja jos nukkuu hyvin, niin näkee piinaavaa, loputonta unta sulkapallosta. Saikulla pääsee myös näkemään, millaisiin mittasuhteisiin koirien tylsyys voi kärjistyä. Kaivoin eilen illalla Unnan eteisen lattialla lojuneesta treenirepusta, joka oli hädin tuskin auki. Siellä se ärisi ja kaivoi itseään läpi pimeyden. Löysi pussillisen herkkuja, joihin ei edes päässyt käsiksi.


Ipe on ottanut hämmästyttävän hyvin täyslevon. Eilen kun olin saanut jo päivän (yli)annostuksen olympialaisia, makasin sängyssä katsomassa parasta mahdollista saikkuviihdettä eli Gleetä. Siinä se kuorsasi pari tuntia pitkin pituuttaan. Tänään se onneksi pääsi ulkoilemaan pissalenkkiä pidemmälle, kun Mappe kävi enemmän kuin ystävällisesti (<3) hakemassa sen lenkille Raidan kanssa. Jossain vaiheessa olis voinut neliöt alkaa tuntua todellisuutta pienemmiltä.


Unnaa lukuunottamatta pienten sisäelämä ei muutu sen kummemmaksi, vaikka makaisivatkin 24/7 parin päivän ajan. Tekemättömyys näkyy vain ulkona, jossa lyhyenkin pissalenkin aikana vetävät huippulukemia perseilyrankingissa. Kuumehorkassahan sitä jaksaa olla vuoden koiranomistaja, niin siinä on naapureille ihmeteltävää taas vähäksi aikaa.

Kyllä tämä tästä. Ja jos vaan voi olla olemassa hyvä ajankohta sairastaa, niin se on kyllä olympialaisten aikaan! Alkaa olemaan siinä määrin hanskassa nuo miekkailijat ja jousiampujat, että ei paremmasta väliä. Ja jos jonkun kiinalaisen pöytätennispelajaan nimi voi olla Ding Ning, niin viihdearvo on taattu. Kaiken lisäks tää maanisen hyvä Ding Ning oli siinä mielessä poikkeuksellinen aasialaisurheilija, että se tuuletti raivoisasti jokaikistä voittamaansa palloa. Vai eikö se aasialainen pidättäytyvyys oo kenenkään muun mielestä häiritsevän outoa? Tyypit tuulettaa olympiakultaansa saman verran kun minä agistarttia, jossa on tullut vähintään yks rima alas, kontaktilta karattu ja mahdollisesti myös lentokeinu.


Sanovat, ettei kesällä tarvitse syödä D-vitamiinia. Mulle selvisi keväällä, että D-vitamiini parantamaa mielialaa, joka varmaan oli yksi syy siihen, miksi olin niin posiviitinen koko kuraisimmankin kevään. Asiantuntijoiden kehoituksesta lopetin sitten D-vitamiinen syönnin kesäksi ja tässä sitä ollaan -  kuumeesa ja ab-kuurilla keskellä kuuminta kesää! Paskan marjat! Minä syön deetä tästä lähin kesät talvet ja pyrin happyhappyjoyjoy -mielentilaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti