Tähän joku hyvä otsikko

Eilen aamupäivällä tuli boksillinen pikkukoiria takaisin Tampereelle. Eilisten ulkoiluiden ja tämän aamun lenkin jälkeen meinasin soittaa äitille, että myyn ne sille pysyvästi kolme yhden hinnalla. Viikossa kerkeää tottua aika hyvälle kun on saanut rauhassa ja rennosti ulkoilla vain yhden koiran kanssa. Äkkiäkös sitä taas pääsee kiinni vanhaan rytmiin. Ensitöikseen Frida moikkasi Henkan onnellisena ja painui sen jälkeen takaisin boksiin, Unna selvitti olisiko mitään ruokaa tarjolla ja Fanni oli fiiliksissä siitä, että pääsi Isla-idolinsa kanssa taas kimppaan.

Ipe ei ollut yhtään mielissään siitä, että menetti paikkansa parrasvaloissa. Närkästynyttä murinaa kuului jonkin aikaa jos yksikään pienistä tuli liian lähelle. Mutta eipä mennyt aikaakaan kun Ipe muisti, miten oiva kuumavesipullo Unna on. Noilla kahdella on kyllä merkillinen suhde - tai oikeastaan siitä on selvää hyväksikäytön makua. Unna kun on onnellisen tietämätön siitä, että Ipe ei oikeasti välitä siitä, joten sen mielestä on ainoastaan kivaa kun bordercollien lyöttäytyy kylkeen kiinni. Ipe taas on sisäistänyt tehokkaasti sen, mitä chihuahuoiden isi-isistä on jo kerrottu: niitä käytettiin lääkinnälliseen tarkoitukseen kun paikkoja kolotti tai sairasti esim. reumaa. Aktiivinen koiraurheilijahan ei tervettä päivää näe, joten pieneen niskajumiin tai lanneoireiluun yksi pahaa-aavistamaton kääpiö toimii verrattoman hyvin.

Eilen iltapäivällä lähdettiin etsintään (#13) toisen koirakon kanssa yhdessä. Onni olikin, että lähdettiin kahden koiran voimalla, sillä aktiivista jäljestysaikaa kertyi yhteensä 2½ tuntia ja matkaa lähes 9 kilometriä! Semmonen vajaan viiden tunnin happihyppely siinä tuli otettu aivan taivaallisen hienossa ilmassa, joten en pistänyt pahakseni. Ipe teki tosi hyvällä vireellä töitä, mutta joku merkillinen juttu etsinnässä oli, sillä vedettiin pariin kertaan umpisilmukka, mikä oli melkosen outoa Ipeltä. 4½ kilsaa kuitenkin jäljestettiin aktiivisesti ja välillä semmosella nelivedolla, ettei ollut epäselvyyttä siitä, etteikö olisi oltu jäljellä.
Vipsu jatkoi siitä, mihin Ipen kanssa lopeteltiin ja edettiin taas toinen mokoma. Aika selkee käsitys saatiin karkurin etenemisestä ja haudottiin sotasuunnitelma sen mukaan. Ikävä kyllä tänään tuli tieto, että ko. koira oli jäänyt junan alle jonkin matkan päässä siitä, mihin jäljestys lopettiin eilen.

Unna kävi tänään taas luovuttamassa verta. Tippa kerrallaan kerättiin lääkekontrollia varten näyte ja selvittiin yhdellä putkilolla. Ipe lähti mukaan uusimaan viikon päästä erääntyviä rokotuksiaan. Odotustilassa samaan aikaan odottanut vanhempi mies katseli kultsunsa kanssa Unnan minipientä boksia ja lattialla makaavaa Ipeä, jonka jälkeen kysyi: "eikö tuo häkkiä ole vähän liian pieni tuolle?" (osoitti Ipeä). Aavistelin sen olevan hämäläistä huumoria, mutta jatkokysymyksistä päätellen tämä setä luuli oikeasti, että boksi oli bordercollieta varten. Huokaus.