Oltiin toista tuntia jäällä ja metsässä Ipen kanssa. Autolle palatessa levittelin tunnarikapuloita ja nameja parkkiksen reunaan, kun näin sen; metsästä tuli münsterinseisoja. Niin tavattoman sievä korvakarvoineen ja suklaasilmineen. Siro pieni narttu, kuvankaunis. Omistaja hämmästeli rotutuntemustani, joten kerroin Ritasta ja jutusteltiin jonkin aikaa niitä näitä. Tein vielä Ipen kanssa tunnarin, jonka jälkeen hypättiin autoon. Sitten se iski - niin spontaani ja perusteellinen itku, että yllätyin itsekin.
Eihän se ollut hiukan sellainen arka mutta äänekäs? Hilman parhaista kavereista löyty yks persoonallinen pikkumunsteri ;)
VastaaPoistaIpelle rapsuja!!!
-Minna-
Êi tämä kyllä äänekäs ainakaan ollut siinä tilanteessa. Ja kovasti sitä kiinnosti meidän treenailu, ei siis oltu lähituntumassa vaan jutustelivat jonkin matkan päästä.
Poista