Urheiluaamun jälkeen saatiin ajatus syödä lounas notskilla, joten pakattiin polttopuut, makkarat, soijanakit sekä juomat mukaan ja suunnattiin läheiseen saareen kärtsäämään makkaroita. Kun moottorikelkkaan mahtuu vain kaksi ihmistä ja mukaan on lähdössä viisi + koira, niin jotakin oli keksittävä. Onni oli, ettei paikallinen moottorikelkkapoliisi sattunut kohille, sillä meijän karavaanissa olisi ehkä ollut vähän sulattelemista; kaks kelkassa, yks tavarakärryn päällä ja kaksi liinan päässä minareilla/suksilla + sivussa kiitolaukkaava koira. Mutta voi pojat, oli siistiä "vesihiihtää"! Ipe veti kieli vyön alla, mutta näytti nauttivan meiningistä, vaikka alle oli vedetty se vajaa kymppi hiihtäen.
Nuotion sytytttämisen jälkeen on tietenkin tehtävä makkaratikku - tai minun tilanteessani kyseessä oli soijanakkitikku. Ei muuta kun puutavaraa metsästä ja kirves käteen! Kirves ei ole ehkä paras mahdollinen työkalu pikkutarkkaan näpertelyyn, mutta kyllä sillä soijanakkitikun saa aikaiseksi. Ja vielä sellaisen, jolle kaikki muut makkaratikut on kateellisia!
Aamulla kympiltä pihalle ja päivällä kolmelta sisälle. Siinä oli ulkoilua jo kerrakseen. Naamanahkaa ehkä vähän kipristää ja koiratkin on aika raukeina (kyllä, myös Unna ja Frida, jotka eivät ole poistuneet pihaa kauemmas koko päivänä). Aurinko käy pian mailleen ja minä käyn virvokejuoman kanssa paljuun lillumaan illaksi. Eilen istuttiin kaks tuntia opettelemassa tähtikuvioita, tänään jatketaan opiskelua. Aaah.
Kettu kuittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti