Jos minä olisin koira, olisin varmaan niinkuin Isla. Herkkä ja hyväntahtonen. Vähän naiivikin.
Ipe kuulee harvoin enää Isla-nimeään. Ipe siitä on tullut aikojen saatossa. Tai Ripe. Tai Ripelius (se kuuluisa suomalainen säveltäjä). Monen mielestä aivan liian herkkä ja pehmeä, mutta minä olen oppinut elämään sen kanssa. Herkkyys on oikeastaan yksi niistä asioista, joista erityisesti tykkään.
Vesi sen kaikissa olomuodoissaan on hienoimpia asioita, joita Ipe tietää. Agilitystäkin se välittää ja etsinnöistä. Se tykkää haasteista.
Sen mutkaton asenne elämään (paitsi ilotulituksen aikana) on sen parhaimpia puolia. Huoleton taivaanrannanmaalari. Eräkettuna erinomainen, sylimyyränä sydämiä sulattava ja kotikoirana konstailematon. Harrastuskaverina harvinaisen hauska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti