perjantai 29. maaliskuuta 2013

Anna sen paistaa!

Jeesus kärsiköön, mutta meillä on vain hyviä uutisia. Unnan verikokeet osoitti, että kaikki arvot on edelleen ihan reilassa, veren lääkepitoisuuskin viitearvoissa. Torstaina tuli itse asiassa kolme viikkoa edellisestä kohtauksesta, joten näin pitkästä kohtausvälistä ei olla saatu nauttia aikapäiviin! *koputtaa puuta*


Nyt kun parvekelämpötila alkaa lähentelemään jo hellelukemia ja räystäistä tippuu solkenaan vesi, oli korkea aika työstää päättelyä vaille valmiiksi Unnan pakkashuppu. Kääpiön oikea korva ottaa nokkiinsa kovasta kylmyydestä, joten paukkupakkasilla eskimotyyli on tarpeen. Hain 100% villalangan aikanaan Tampereelle avatusta (superherkusta) Kerä-lankakaupasta, jonka fb-sivulla sattui olemaan Kerästä päälle -kilpailu. Eskimo-Unna on saanut jo aika monta peukkua, mutta jokainen kynnelle kykenevä saa käydä klikkaamassa täällä.

Keskiviikkona saatiin todellista superherkkua, kun treenattiin valkkutreeneissä este-erottelua. Fyysisesti esteitä oli vain 12, mutta radalla oli pituutta 31 esteen verran. Kontakti-putkierottelua ja keppi-putkierottua. Ekassa setissä otettiin lyhyemmissä pätkissä ja palkkailtiin. Ipelle putket ei ole suuria houkutuksia, ennemminkin se änkeäisi kontaktille putken sijaan. Kepeille viennissä sai olla tarkka, mutta kun oma rintamasuunta oli kunnossa, niin haki hyvin kepeille. Hämykohdista selvittiin siis suhteellisen kunnialla, mutta hiottiin sitten takaakiertoja apuriman avulla. Anu ehdotti Ipelle apurimaa, joka vekkaa koiran linjan takaakierrossa paremmaksi. Ipellä on tapana ajautua hirvittävän lähelle estettä, jolloin se joutuu hyppäämään hirvittävästi sivuun (selän taakse). Apurima toimi kyllä todella hyvin ja saatiin linjat suoristettua niiden avulla. Täytyy ehkä laittaa Vapulle pieni konsultointi, että miten me voitaisiin tuota treenata...

Toinen setti jäi juuri sopivasti nollakierroksen pituiseksi. Tai niinhän sitä luulis. Jossain siellä esteen 18 kohdalla alkoi tuntua siltä, että hitto soikoon, tässähän mennään kun juna! 21. putkeen heittäessä unohtuikin rata, mutta Anu huusi suunnistusapua selän takaa. Pieni pelastusohjaus kepeille ja loppurata hirveellä tsemppitaistolla maaliin - me tehtiin NOLLA! Täysikuu, 31 estettä, nolla tippunutta rimaa ja räkäset kontaktit (mutta siitä viis). Näemmä meissä on sittenkin potentiaalia kokonaisuuden selättämiseen - hitto, että oli balsamia haavoille. Ipe, meillä on toivoa. <3

Pääsiäisloma aloitettiin taivaallisessa säässä. Kun on ennen aamukymmentä jo suksilla, niin ei voi tulla kun hyvä päivä. Ensin käytiin aamulenkki suksimassa jäällä, niin että Ipe juoksi vapaana. Rannassa otettiin sitten vetotreeniä edestakaisin. Mitä kaikkea hauskaa sitä keksitäänkään vielä pitkän viikonlopun aikana, jeij!


2 kommenttia:

  1. Toivottavasti Unnan hyvä putki jatkuu!! :)

    VastaaPoista
  2. Voi miten söpö Unna huppunsa kanssa! Kävin antamassa ääneni sille. :)

    VastaaPoista