SCORE!

Jälkitreeneihin haettiin lämpöjä päälle metsälenkiltä Ella-russelin kanssa. Tunti Kaupin metässä, kevyttä rallia chihun, russelin ja bc:n kesken - hauskaa oli! Metästä suorinta tietä (Subwayn kautta) Lentävänniemeen, jossa odotti tollerit rivissä jälkitreenien alkua. Aivan mielettömän hieno syyspäivä - kyllä kelpasi taivaltaa Lentsun vieraissa maastoissa. Eikä haitannut yhtään odotella maalissa, kun Lyyli jäljesti Fannia, kerran sää oli korrea ja maisema kohdillaan:

Ipen jälki tehtiin pääsykoehengessä. Trackerin mukaan 1,2 km pitkä, vanhentunut oli vajaa 1½ tuntia. Maalissa Vieno. Ei olis voinut kauheen paljon paremmin jälki sujua! Ipe oli hyvässä vireessä, treeneihin mennessä oli aivan tuli perseen alla, kun tajusi mitä oltiin tultu tekemään. Käytiin ensin kävelemässä Retulle jälki ja Ipe meni semmosella nelivedolla, että jouduin kerran jo vähän huomauttamaan. Sitten päästiin pian omiin hommiin ja nenäkoira oli oikein virkaintoinen. Sillä on hauska tapa jäljelle lähtiessä, kun pyydän sen istumaan hajunottoa varten: sen istumiseen menee tovi jos toinen, kun se lasittunut katse silmissä skannaa ilmavainulla hajuja, joita jäljelle lähtöpaikaikan läheisyydestä löytyy. "Hmm..tästä on menny joku takakiree snautseri - taatusti kääpiö. Lonkkavikainen rotikka. Tolleri...tää on se tuttu! Joku huoleton kultsukin on menny..."  Hajun otti huolella ja matkaan mars. Veti aluksi vähän tien toiselle puolelle olevaan metsään päin, jossa Vieno oli juuri aiemmin käynyt itse jäljestämässä. Hyvin kuitenkin lähti työstämään vanhempaa jälkeä kun päästiin tuoreen hajun houkutuksista kauemmas. 

Ensimmäisen kulman meni sukkana, toisen merkkas selvästi, kävi tarkistamassa suoraan lähtevän metsäpolun ja palasi. Toisen ja kolmannen kulman välissä lähti kävelytie metsään päin, johon lähti viemään. Seilasi edestakaisin, josta tiesin että ei ole oikea suunta. Kun pysähdyin, niin lähti itse palaamaan takaisin jäljelle. Kolmas kulma oli avokulma, jossa merkkasi taas vasemman selvästi, mutta halusi tarkistaa muut suunnat. Pyörittiin risteyksessä, jonka jälkeen jatkoi jäljelle hyvin. Viimeinen kulma ennen maalia oli sikäli outo, että Ipe veti sen kerrasta sukkana, mutta kun toppuuttelin vielä tarkistamaan, niin pyörittiin risteyksessä. Jouduttiin hetken aikaa odottelemaankin, kun takaa tuli juuri päiväkävelyllä (ja pitkällä flexillä!) oleva koira. Koira kääntyi jäljen suuntaan. Palautin takaisin päin, halusin varmistaa vielä uudelleen. Uudestaan sama, sukkana kulmasta oikealle. Eteni kuitenkin erittäin varmasti, ei seilannut eikä katsellut taakse, joten luotin koiraan. Joku 100 metriä ennen maalia pysähtyi kun seinään ja tuli iloisen vauhdikkaasti luo. Siinä oli ilmaisu. Hitto, kun näistä pitäis päästä palkkaamaan! Minä olin vaan vähän hölmistyneenä ja käskin jatkaa, joka sikäli oli ihan ok, koska Ipe vei suoraan maaliin! Se on iso peukku Ripeliukselle, joka useimmiten tekee hirveen työn kiertääkseen maalin taakse. 

Mutta kaiken kaikkiaan jälkityöskentely oli erinomaista ja erityisen tyytyväinen olen itseeni (jeij!), koska uskalsin puuttua koiran tekemiseen silloin kun mentiin metsään ja tulkitsin kulmamerkit oikein. On tässä näköjään jotain opittu. Vielä kun pääsisin Ipen ilmaisutaajuudelle, niin oltais aika hyviä!

Maalissa odotellessa käytettiin aika hyödyksi ja tehtiin hidasta ylämäkikävelyä. (Välillä se oli kyllä ei-niin-hidasta...) Treenattiin kaukoja ja tasapainoiltiin kivien ja kantojen päällä. Syötiin myös puolukoita.

Fannin maalivelvollisuus napsahti Nässyn rantaan, joka oli sikäli onnekasta, ettei Ipe ollut siellä silmät kiiluen kitisemässä uimaan. Pikkumusta on niin polleata koiraa kun se pääsee kylille ilman sidekickejään, onnelisesti myös paljon paremmin käyttäytyvämpi. Itsevarma ohitustilanteissa ja utelias vieraita koiria kohtaan. Pian jo kuusivuotias. <3