Töiden ja semman välissä käppäiltiin Sorsikseen, jossa pienet puuhun kiinni ja Ipen kanssa lyhyt treeni. Kaukoja, jääviä, luoksetuloa. Ipe oli yks vieterijänis. Kaukoissa vinotti m-i taas oikealle. Kun vaihdoin käskyn vasemman käden liikkeeseen, niin se pyörähti maasta vasemman kautta ympäri ja istahti vasta sitten. Mitenkäs ne säännöt kuuluikaan? Jos koira nousee maasta ja päätyy samoille aloille istumaan, niin onko sillä kuinka paljon väliä mitä siinä matkalla tapahtuu? Tai luoksetulon maahanmenossa. Jos koira painuu maahan sivuttaisen kuperkeikan (selän kautta ympäri) saattelemana, niin onkohan se(kään) ihan ok? Jotain pientä viilausta siis täytyy tehdä vielä.
Jäävissä se on ollut pitkin sivun ihan kelpo, mutta nyt se salli vain seistä. Ja seisomista tarjosikin sitten ihan joka kohtaan. Ehkä nurtsilla oli liikaan sorsankakkaa? :D Otettiin puun kiertoja ja temppuilua maahan menemisen kyytipoikana - jo rupes kyynärät löytämään nurmikosketusta. Istumiseen otin vähän uudenlaisen rytmityksen, jolloin ihan bra.
Illalla sain kotipihalle oman tokosparraajan, kun Katri poikkesi Bensonin kanssa näyttämään heidän käyttämää tunnarimetodiaan. Kompostikehikon alle rivi, oman haistelusta naks! ja palkka. Ipekin koitti joitakin kierroksia ja tekikin ihan innokkaasti. Juteltiin lopuksi kadonnen tokomotivaation metsästämisestä ja samaan aikaan selän takana Ipe-rakas yritti onkia verkon välistä omaa suuhunsa. On se aika herttanen koira! Sovittiin, että käydään Katrin kanssa tallilla joku aamupäivä, kun eihän tässä graduntekijöillä ole muuta kun aikaa treenata...
*selailee koekalenteria*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti