Rento-Reiskan matka nirvanaan

Ipe on siitä poikkeuksellinen olento, että sen taivas löytyy Turusta. ;) Välittäisin minäkin Turusta yhtä paljon, jos saisin siellä niin totaalista mielihyvää kuin Isla. Kävimme siis Tanjalla osteopatiassa taas tänään. Tai taas ja taas - edellisestä kerrasta on kolme kuukautta. Kolmen kuukauden huoltoväli on osoittautunut ihan toimivaksi systeemiksi, toki useamminkin voisi käydä, mutta tuo suora tietä tuhansine valvontakameroineen käy niin verenpaineen päälle, että neljä kertaa vuodessa on ihan riittävästi.

Auringon alla ei ollut mitään järkyttävän uutta. Tavallisuudesta poiketen rintaranka oli jokseenkin tahmea, mutta se lienee ihan kantojuhtana olemisen syytä viime viikolta. Aukesi helposti, joten se oli sillä hyvä. Vaelluksen jälkeen tuntuu olevan pieni välttämättömyys hoidattaa koira kuntoon, edelliselläkin kerralla rintaranka oli jumissa.

Maksan verenkiertoon keskityttiin entistä tiiviimmin, se on edelleen jähmeä vasemmalta puolelta - kuten aina. Hoito aloitettiin tällä kertaa maksaa tukevalla käsittelyllä, joka tehtiin koiran seistessä. Oli muuten hirveen helppoa pitää löysää makaroonia pystyssä. Tanja piteli takapäätä hoitonsa ohella ja minä kannattelin etupäätä, joka pyrki viimatusti vaipumaan kooman rajamaille. Vähän sama tunne kun teininä, jolloin joskus piti pidellä pystyssä todella tuhdistu humaltunutta kaveria. Maksan käsittely sai aikaan megalomaaniset venytykset - Ipe nosti etutassunsa mun harteille ja venytti takajalkansa suoriksi samalla kun rinta lähes tulkoon kosketti mattoa. Jopa päivittäin venyvien koirien kanssa työskentelevän kommentti oli "herrajumala!" Ipe on pieni ja notkea joogi. Watch out - ensi keväänä on kansanopiston kurssivalikoimassa Ripeliuksen vetämä dooga-kurssi!

Makuukäsittelyssä nähtiin lisää uusiin ulottuvuuksiin ylettyviä syvävenytyksiä, joita saatteli täydellistä tyytyväisyyttä viestivät huokaukset. Kun silmät alkaa pelaamaan hedelmäpeliä ja lopulta hyytyvät kokonaan, ei fiilikset nirvanasta ole kovinkaan kaukana.
Oikea puoli oli hyvä, vasemmassa puolessa edelleen tekemistä. Mutta parannusta viime kertaan kuitenkin oli, joten suunta on oikea! Jatkamme rohtojen syöntiä, muistamme venytellä ja huolehtia lenkkeilystä kaikissa eri muodoissa. Katsotaan, miltä tilanne näyttää kolmen kuukauden kuluttua.

Rentoilua erämaamajassa