lauantai 8. syyskuuta 2012

Poikkeus vahvistaa säännön

En ole koskaan oikein lämmennyt näille haasteille, joita blogeissa aika ajoin kiertää. Nyt kuitenkin sattui kohdalle niin kutkuttavia kysymyksiä, että innosta puhkuen kävin miettimään vastauksia niihin. Kiitos haastajalle!
“Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen."

1. Mikä on sellainen koirarotu, jonka ulkonäkö on aina viehättänyt sinua, mutta jota tuskin tulet koskaan hankkimaan?
Helppo aloitus! Weimarinseisoja! Seisojaskenet on lapsuudesta enemmän ja vähemmän tutut - silloin jo ihastelin taivaallisen kauniita weimareita, joiden näkeminen oli harvinainen tähtihetki. Joku niiden riisutussa ja sulavalinjaisessa olemuksessa viehättää tautisesti, kaunis rakenteinen ja upeasti liikkuva seisoja on lumoava näky. Seisojaa en todennäköisesti tule koskaan hankkimaan - vain siinä tapauksessa jos päätän joskus muuttaa jänkhälle ja metsästää riekkoja elääkseni.
Rakkautta weimareihin ei vähennä yhtään William Wegmanin upeat valokuvat, joissa kyseinen koirarotu esiintyy varsin groteskistikin.

Lähde

2. Minkälainen nimi on hyvä nimi koiralle?
Riippuu koirasta! Ite kuulun siihen kastiin, joka ei näe ongelmaksi nimetä koiraa ihmisen nimellä ja toisaalta vierastaa näitä tessuja ja tassuja jonkin verran. Sohvakoiran kanssa se nyt on melkeen se ja sama, että onko koira vaikka Kastehelmi, mutta harrastuskoiralle en ehkä antaisi niin pitkää nimeä. Agiradalla koiran nimen täytyy olla näpäkkä ja kätevä. Siksi Islastakin on tullut Ipe ja radalla se on Ip. Seuraavan harrastuskoiran nimi on ollut hautomossa jo hyvän tovin ja varteenotettavia vaihtoehtoja on jäänyt jäljelle kaksi tai kolme. Sen verran uskalias en ehkä olisi, että nimeisin koirani Avaksi, Tykiksi tai Salamaksi, jos siitä tuliskin joku hirvee lahna. :D Omista koirista osuvin nimi on mielestäni Unnalla, joka on niin Unnan näköinen kun olla ja voi.

3. Milloin todella tunsit onnistuneesi koirasi kasvatuksessa tai missä viime aikaisessa tilanteessa olet ajatellut, että jotain on näköjään tullut tehtyä oikein?
Ipe on aikamoinen luonnonlahjakkuus kiltteyskilpailussa, joten en ehkä voi kovin montaa sulkaa siitä ottaa hattuuni, mutta kyllä silti lämmitti vaelluksella aika monta kertaa sydäntä, kun tuumaili kuinka helppo koira se onkaan. Huoleton ja vaivaton mitä erillaisimmissa tilanteissa. Ei tarvinnut olla huolissaa porokohtaamisista, ei stressata riekkojen rauhasta, ei muista reissaajista tai oikeastaan yhtään mistään. Vastoin kaikki luonnonpuiston lakeja Ipe oli koko reissun vapaana: jos toisia vaeltajia tuli vastaan, se kulki käskyn alla vierellä ohi, tai kuten useimmissa tapauksessa, sai luvan mennä tervehtimään innosta soikeina olevia rapsuttajia, ollen toki itsekin innosta soikeana. Autiotuvilla käyttäytyi paremmin kuin moni ihmisreissaaja ja otti haastavatkin tilanteet (kuten vaikeat vesistön ylitykset) todella lungisti. Se on ajatuksella kulkeva koira. <3



4. Milloin viimeksi ja missä tilanteessa olit todella, todella huolestunut koirastasi?
Viimeisin keissi täytyy olla Unnan katoamistemppu kesäkuulta, jolloin oli niitä (onneksi) harvinaisia paniikkinappula-hetkiä. Meni kyllä kuppi ihan totaalisesti nurin ja oli häijyä maistaa sitä fiilistä, kun ajatus ei paniikin vuoksi kulje enää kunnolla. Edes Fridan turvonnut pää -jatko-osa ei huolestuttanut niin paljon, kuin kadoksissa ollut Unna. Hyi kauheeta, ihan kylmää kun mietinkin sitä iltaa...


5. Edustaako nykyinen koirasi sellaista rotua, jossa aiot pitäytyä ja jollaisia aiot vielä tulevaisuudessakin hankkia? Kyllä/ei, miksi?
Kyllä ja ei. Chihuahuat on nähty - sen rodun pariin ei ole kamalasti intressejä nykyisen terveys-, luonne- ja ulkomuototilanteen vuoksi. Olen uhannut, että sitten kun oon niin vanha, etten agilityradoilla jaksa enää juosta, niin saatan hankkia eläkepäivien iloksi chihuahuan, mutta siihen on onneksi aika monta vuotta aikaa.
Bordercollie sen sijaan on the rotu, joka tulee todennäköisesti olemaan osa elämää hamaan tulevaisuuteen asti. Mulla on vuodelta 1997 koirarotukirja, jossa on bortsujen kohdalla kirjanmerkki ollut siitä asti kun kirjan olen saanut. Unelma omasta beeceestä toteutui tosin vasta kymmenen vuotta myöhemmin, mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Päivääkään en vaihtaisi pois. Rotu liippaa niin läheltä omaa sielunmaisemaani, kaikessa herkkyydessään ja innokkuudessaan - ollaan vahvasti samalla aaltopituudella.

6. Mikä on epämieluisinta koiraperheen arjessa?
Hmm...ehkä siivo? Koirankarvoihin, kuraan ja hiekkaan on kyllä niin tottunut, että siitä ei enää osaa niin ressatakkaan, mutta kun vierailee koirattomassa kodissa, niin sitä huomaa miettivänsä, että miten täällä on niin eriskummallisen siistiä. Oishan se kiva, että vois pitää vaikka valkosia mattoja ja vaaleaa sohvaa, mutta tämmöisen lauman kanssa ne ei tule kysymykseenkään.

7. Milloin ja miksi olet todella haaveillut vaihtavasi koirasi rullaluistimiin tai muuhun vaivattomampaan harrastukseen tai elämäntapaan?
Näitä tilanteita on yllättävän vähän, ottaen huomioon kuinka reikäpäisiä (kirjaimellisesti) nuo pienet varsinkin on. Yleensä ne hetket kun tekis mieli laittaa Keltaseen pörssiin ilmoitus "myydään neljä persereikää" ovat lähtöisin omasta ärsyyntyneisyydestä ja lyhytpinnaisuudesta, jota on ajoittain (kerran kuukaudessa) havaittavissa. Joskus edes lyhytpinna ei ole koetuksella näiden kanssa, mutta joskus taistellaan kyllä kaikkia todennäköisyyksiä vastaan. Kyllä on iloiset ajatukset kaukana, kun ajattelet käyttäväsi koirat "äkkiä pissalla" ja jo rappukäytävään sattuu samaan aikaan alakerran innokas pentu, josta Frida saa paskahalvauksen ja koko saakelin minikomppania yltyy silmittömään raivoon samalla kun Ipe vetää häntä vimmatusti heiluen tekemään tuttavuutta tämän karvalapsen kanssa. Pihalle päästyäsi jokainen on valinnut oman pääilmansuuntansa, jota lähtee toteuttamaan päättäväisin askelin, kukaan ei suostu pissaamaan nopeasti ja arkkivihollisetkin (kaksi työlinjaista sakemannia) yllättää suu vaahdossa ärjyen kulman takaa. Ei ole liioiteltua sanoa, että olen joskus tullut posket kyynelistä märkänä sisään ja kihissyt raivosta kaikille mahdollisille koirajumalille.

8. …mutta miksi se karvainen köriläs vielä nuokkuu jaloissasi?
No juuri siitä syystä, että arki on näiden kanssa enemmän juhlaa kuin taistelua ja ylläkuvattuja worst-case-scenarioita sattuu onneksi todella harvoin. Kaikille tutuille ja tuntemattomille, jotka hämmestelevät lauman kokoa, sanon aina, että enemmän ne antaa kuin ottaa. Ihan sama kuinka paska päivä on ollut töissä tai ylpällä, niin neljä vilpittömästä ilosta heiluvaa häntää kääntää suu pielet väkisinkin hymyyn. Vaikea kuvitella elämää ilman koiria.


9. Erityinen hetki?
Flow - agiradalla. Tai vaikka se kiireetön ilta sohvalla neljän kainaloisen kanssa.

10. Milloin tiedät, että koirasi on täydellisen onnellinen?
Kolme neljästä meillä on erityisen täpinöissään silloin kuin tapahtuu. (Se yksi punainen on onnellisimmillaan silloin kun on vatsa täynnä ja mitään joutenoloa kummempaa ei ole odotettavissa.) Toimijatyypit: mikä tahansa jakamaton huomio näitä kohtaan saa ne onnesta mykkyrälle, vielä siistiimpää on jos voi tehdä jotain hassua, jonka seurauksena kuuluu "NAKS!" Täydellisestä onnesta kertoo se kipinä silmässä, hyvä ryhti ja odottava, mutta rento asenne. Ipellä se hetki useimmiten sisältää vettä tai lunta.

11. Koirasi hauskin piirre, tapa tai ominaisuus?
Frida on ainoa, joka tervehtiessään kantaa lelua suussaan. Se on musta älyttömän hellyyttävää
Fanni on ihana iltaisin väsyneenä. Kun on aika lähteä makuuhuoneeseen nukkumaan, se kääntyy valmiiksi selälleen kun tulen sitä nostamaan. Siitä sen voi nostaa kuin vauvan väsivarsille tai pidellä Leijonakuningas-tyyliin ilmassa patsastellen.
Unna on mestaripäivystäjä. Iltaisin kun keittiössä puuhastellaan iltapalaa ja leipävehkeet (eli juusto!!) jää pöydälle odottamaan mahdollista santsikierrosta, niin Unna makaa sfinxinä keittiön matolla hiiren hiljaa vaikka kukaan ei siellä asioisikaan hetkeen. Odotus yleensä palkitaan...
Ipen ihanin ja persoonallisin juttu ilmenee iltaväsymyksen iskiessä. Jos istun koneella, niin se tulee usein väsyneenä jalkoihin makaamaan ja nuolee jalkapöytää. <3 Ipe ei ole mikään pusuttelija, ei esimerkiksi nuole naamaa ollenkaan, joten tämä harvinaislaatuinen hellyydenosoitus on jotenkin ylisöpö. :D

Vahinko kiertää seuraaville: LeaKatri, Anu, Heidi, SallaSarianne

Haluan tietää:
1. Rotu, jonka ulkonäköä ihailet, mutta et voisi sellaista kuitenkaan ottaa?
2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat päätökseen?
3. Minkä niminen koirasi olisi, jossei se olisi se mikä on?
3. Tähtihetki koiraharrastuksessa?
4. Milloin viimeksi olet huomannut satsaavasi koiraasi enemmän kuin satsaisit itseesi?
5. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?
6. Jos saisit muutta jonkin asian koirasi koulutushistoriassa, mikä se olisi ja miksi?
7. Jos olisit koira, millainen agi-/tokokoira olisit?
8. Millainen ihminen koirasi taas olisi? Mikä se olisi ammatiltaan?
9. Miten päädyit ykköslajinne pariin?
10. Mikä on ärsyttävin asia ykköslajissanne?
11. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet syystä tai toisesta?

1 kommentti:

  1. Olipa mielenkiintoista luettavaa, kiitos kun jaksoit tarttua haasteeseen! Ensimmäiseen kysymykseen myös oma vastaukseni olisi ollut weimarinseisoja, niissä silmissä ja koko olemuksessa on vain sitä jotakin - mutta samasta syystä en minäkään ole tehnyt sen tarkempaa tuttavuutta rotuun. Tutustuinpa myös heti vinkkisi myötä Wegmaniin, josta en ollut kuullut aiemmin!

    Ja kysymys/vastaus 7, niin hirveää kuin se onkin, on ihanaa kuulla, että muillakin on samanlaista aina toisinaan! Tuo skenaario on niin tuttu - ja kaikkein hulluinta on se, että mitään tuollaista ei tapahdu silloin, kun hengität syvään ennen ulos lähtöä, olet varautunut nameilla ja odotat innosta puhkuen arkista koulutushetkeä käytöstapojen tiimoilta - ei, noin tapahtuu vain silloin, kun on jo valmiiksi huono fiilis ja kaikki on jo muutenkin ihan paskaa!

    VastaaPoista