Älä lähde kesä, mutta tule jo syksy!

Olen kesälomalla ja pyrkinyt viimeiseen asti taistelemaan pimeneviä iltoja ja vihmovia puuskatuulia vastaan. Eilen istuin aurinkolasit päässä puistossa, mutta villapaitakin päällä meinasi iskeä vilu. Iltaisin on niin koleaa, että tekisi mieli kaivaa sormikkaat jo käyttöön ja painaa pipo syvälle päähän. Mutta en varmasti - koska olen kesälomalla. Jos fyysisesti aletaan olla jo häviöllä, niin henkisesti en varmasti anna periksi! Ennen kuin loma loppuu parin päivän päästä. Siitä jatketaan tosin suoraan Müncheniin (<3), jossa sääennusteiden mukaan 27 asteen aurinkoinen lämpötila muuttuu sopivasti harmaaksi sateeksi kun saavumme kaupunkiin. Ei lannistuta.

Loma on kuitenkin ollut armollinen ja rentouttava säästä huolimatta. Lapin erämaata ja Keski-Suomen hiljaista maalaiselämää. En kai minä muuta voisikaan toivoa? Ja onhan se aurinkokin paistanut - viime viikollakin helli meitä Karstulassa niin mukavasti, että riehannuttiin rannalla.

Ja onhan loppukesän lomailussa paljon hienouksia, joista juhannuslomailijat voivat vain unelmoida! Unna ja Fanni ovat syöneet mustikoita enemmän kuin moni suomalaisihminen tänä kesänä. Unna toivoi ruokavalion muutosta lähi- ja luomuruokaan ja sillä se taisikin elää koko vaellusreissun ajan. Tuo pieni ja ennen niin ponneton metsässäkulkija on nykyisin kärppänä siellä, missä kulkija varvikkoon kyykkää mustikoita poimimaan. Fanni on omatoimisempi ja kerää itse omat mustikkansa.

Verrattoman outoa on se, että samalla kun kesän loppuminen jokseenkin harmittaa, niin syksyn tule ei haittaa yhtään. Syksyn odotus pelastaakin syvimmältä depressiolta kun joutuu toteamaan, ettei sandaalit jalassa yksinkertaisesti enää tarkene. Syksyllä on vaikka mitä jännää. Jännä arkikin alkaa taas. Jännä gradu odottaa seuralaista yksinäisen kesän jäljiltä ja loppusuoralla olevat opinnot saavat uutta maustetta opettajan pedagogisista opinnoista. Jännää! Tulin myös tarkastaneeksi, että metsässäkin on vaikka mitä jännää syksyä odottamassa.