Sade ei sähikäistä sammuta

Meidän 25 päivää kestänyt treenitauko päättyi tänään. Vaellukset, koulutusvuorot ja Münchenit on pitäneet Ipen sivussa radalta sitten Oulun kisojen, joten voitte varmaan kuvitella millanen myllytys oli käynnissä kun illalla mentiin kentälle! 

Tarkasti tutti suussa

Vettä satoi taivaan täydeltä, kun käytiin heittämässä 45 minsan lämmittelylenkki - vihdoinkin löysin sen rengasreitin Niihaman pöpeliköstä. Fanni oli hupulaisena mukana ja tuntui tykkäävän mutaisesta lenkistä ihan yhtälailla kun tuo kaahotin. Oli kyllä villi koira tuo Ripelius, ei meinannut millään pysyä pöksyissään.

Valkkutreeneissä oli vain kaksi koirakkoa meidän lisäksi, joten aikaa oli ruhtinaallisesti. Anun rääkkitreenit keskittyi muistin ja häiriön kanssa pelaamiseen. Tutustuttiin kahdessa erässä 24 esteen rataan. Juuri ennen kun koiralle annettiin lähtölupa, Anu antoi ohjeeksi suorittaa jokin tietty este toisin päin. Ekalla kierroksella muisti vuoti ja handlasin kyllä hyvin keppien suorittamisen toisesta päästä, mutta sen jälkeisen putken unohdinkin. Ja maalissa ei ollut aavistustakaan siitä, että olisin unohtanut yhden esteen. On muuten joskus käynyt niin kisoissakin muutamia vuosia sitten! :D Ipellä oli paketillinen sähikäisiä perseen alla ja alku olikin melekosen holtitonta menoa. Sinänsä kiva juttu, että se pysyi kyllä ohjauksessa ja kuunteli, mutta vauhtia ja hulluutta oli sen verran, että tarkkuus pikkasen pääsi kärsimään. Se hyppäsi puomin sivusta (huolimattoman ohjauksen vuoksi) jotenkin todella oudosti ja onnistui kaatumaan siihen kyljelleen poikittain. Vähän keljulta se näytti, mutta jatkettiin treenejä.

Toisella kierroksella sain toimeksiannoksi suorittaa yhden hypyn takaakiertona, joka nyt kyllä onnistui muistin kannalta, mutta ohjausvalinta oli tökerö. Aika vaikeaa oli hahmottaa radalle uusi ohjausvaihtoehto ilman, että sai kävellä kohtaa tai edes katsoa sinne päin! Muuten rata onnistui ihan kivasti, Ipe tuntui hirveen hyvältä ja vire oli hyvä molemmilla. Hypättiin vähän matalemmilla rimoilla (40-55), treenin aikana taisi tulla kaksi rimaa alas, joista molemmista keskeytin.

Lopuksi mentiin vielä koko rata läpi häiriönsietokykyä treenaten. Kesken radan siellä seisoi "tuomari" tai "ratatyöntekijä" siivekkeen vieressä tai suora putki olikin mutkalla. Yksi pieni ja vihreä cuz tönötti keppien vieressä, mutta sehän ei Ipeä haitannut - ihme kyllä. Pahin häiriö oli, kun Anu seisoi putki-puomierottelun vieressä, vähän arpoi mutta haki sitten puomin oikein.

Vaikka kengät oli märät ja kaikki vaatteet kurassa, niin ei lannistanut mieltä yhtään! Oli niiiiin kiva treenata taas pitkästä aikaa, varsinkin kun tuo koira oli aika ihana. Loppujäähdyttelylle mentiin reippain mielin otsalamppu taskussa, kun alkoi jo hämärtää. Uteliaina mentiin vähän vieraampia polkuja ja jossain vaiheessa kun alkoi olla tarpeeksi pimeää, oli hyvä todeta otsalampun pattereiden olevan lopussa. Hämmästyttävän hyvä hämäränäkö sitä ihmiselläkin on, kun selvisin sieltä liukkaiden avokallioiden ja juurakoiden labyrintistä ehjin nahoin ja ennen puoltayötä kotiin!