xXx

Surkuhupaisaa katsoa kisavideoita kotona kun näkyvä todistusaineisto puhuu niin muuta mitä fiilikset kisan jälkeen. Agility kun ei ole ollut mitään kultasuihkua viime aikoina, niin Jyväskylän kisoissa ekan radan jälkeen olin aivan tajuttoman tyytyväinen - agility tuntui taas pitkästä aikaa agilityltä! Toki harmitti hitusesti oma rajaton tyhmyyteni, se kuuluisa sadasosan epäröinti väärässä paikassa, niin jo on kortit jaettu uuteen uskoon.

Pertti Siimes tuomaroi kaikki maksien radat, mukavat profiilit.
Ekana agilityrata. Keppivirhe - peijakas sentään! Keppien sisäänmeno olisi tiukalla käännöksellä edeltävälle hypylle ollut haasteellinen Ipelle, joten annoin suosiolla hypätä pitkäksi ja täten korjata kulmaa kepeille. Keppien jälkeen oli se toinen putken pää eli ei se, joka seistä törötti siinä nenän edessä kepeiltä tullessa. Ajatus A oli ottaa vaan vähän vastasella kiinni ja vetään. Kesken kepitelyn jostain mieleni syövereistä kaivautui esiin joku uumoileva ajatus B, jota en varsinaisesti edes harkinnut rataantutustumisessa. Pitäiskö sittenkin tehdä valssi keppien päähän? Huomaamaton rytmimuutos ja niin sitä tultiin tokavikasta välistä!! Damn it! (Ja kuten kunnon järkiohjaajan kuuluu, niin uusinta yrityksellä otetaan kehiin ajatus C eli persjättö.)
Loppurata meni kuitenkin mainiosti - mitä nyt A:n kontakti oli vähän hintsu, mutta oottakaas puomia! Voi pojat, miten hieno! Ipen akilleen kantapää on sivuirtoaminen ja se, jos en juokse puomin linjan yli. Aattelin sitten (tää oli suunniteltu jo rataantutustumisessa), että annan sille kunnon vauhdit ja etumatkan takakulman putkelta ja lähden suorilta ottamaan etäisyyttä. Odotin, että se kenottais siellä kun mikäkin vino kalkkuna muhun päin, mutta herttileijaa miten nätti! Positiiviset yllätykset voittaa 6-0 kaikenlaiset negatiiviset yllätykset, joita seuraavilla kahdella radalla koimme.

Hyppärille lähdettiin itsevarmoina, kun fiilis oli niin hyvä ekalta radalta. Ja sitten tultiin alas aika rytinällä. Sieltä se taas jostain nosti päätään - se holtiton säätäjä, joka kauppasi tuon tuosta pakettimatkoja ulkoavaruuden kiertoradoille. Oli pakko puhaltaa homma seis - mulla oli niin hyvä fiilis alla, etten halunnut sen pilaavan sitä.

Viimeselle radalle mentiin edelleen hyvän fiiliksen kantimilla. Valmistauduttiin vähän fokusoidummin ennen rataa - en antanut riekkua päättömästi. Lähdössä kuiskasin sen korvaan "missä putki?" - virhe. Sukelsi aika sulavasti sinne putkeen eka rima kaulassa. Kiitos ja näkemiin!

Triplahylly, mutta vähintään triplasti enemmän hyvää agilityfiilistä kun viimesen kuukauden aikana on ollut. Edes Jat-Tilan säkkipimeä ja hävyttömän kurainen ja märkä piha ei pilannut mun hyvää mieltä.
Katsotaan mikä on meininki huomenna Elinan koulutuksessa.