Äärestä laitaan

Eilisen postauksen tunnelmia ja tämän päiväisiä treenejä summatessani voinen todeta, että taitaa olla lajin vaihto edessä. Jos agilityminä hautoo itsemurhaa, niin tokominä huutaa "YES, we can!" Tänään oli historialliset treenit kahdessakin mielessä; ensinnäkin tein ensimmäistä kertaa elämässäni kirjallisen suunnitelman omatoimitreeneihin ja toiseksi (ei, en noudattanut suunnitelmaa) suunnitelman ulkopuolelta laukkasi kehiin niin timanttinen mustahevonen, että oksat pois! Tai pitäisi varmaan sanoa metallinen. ;)

Metalli on selätetty! Ja kuinka naurettavan yksinkertaisella tavalla: Mulla on tapana hallille mennessä antaa Ipelle lelu siksi aikaa kun rakennan rataa tai tyhjennän kenttää, aktiviteetista riippuen. Pörrö on niin hyvässä hypessä kun tullaan treenaamaan, että tuo lelu on toiminut eräänlaisena pöhlöenergian poistajana. Tänään hallille päästyämme tarjosin omasta mielestäni vitsillä metallia, mutta Ipen mielestä kyseessä oli real deal. OMG! <3 Sen 10-15 minsaa minkä se yleensä myllyttää lelun kanssa järjestelyn aikana, niin tänään kuului säännöllistä kilinää ja kolinaa kun se heitteli, kantoi ja hautoi metalliaan:

Ei suurikaan asken tokokeisarikunnalle, mutta järjetön irvistys pienelle ja herkälle keisarinnalle (joka on näemmä vienyt mua ihan 6-0 tuon metallian kanssa kaikki nämä kuukaudet). On hyvinkin paljon mahdollista, että mennään tällä meiningillä ojasta allikkoon, mutta mielummin otan pistevähennyksen rehevästä nostosta, kuin nollaan sillä, ettei koira suostu nostamaan koko pahuksen kapulaa. YES, we can!

Suunnitelman mukaan keskityttiin hyppynoutoon palautusta vahvistaen. Lelunoutoa, korkeasta vireestä, vinoja palautuksia. Muutaman kerran tuli hypyn ohi ilmekään värähtämättä, mutta pienellä vartaloavulla saatiin palautukset toimimaan. Näytti siltä, että ehkä joku oivallus tuli paimenen päähän kun kehuin aina jo (kaukaakiin) siinä vaiheessa kuin lukitsi hypyn.

Listalta löytyi myös ruutua ja luoksetulon stoppeja. Stoppeja otettiin sillä ajatuksella, että joulukuun koe on (kaiketi) hallilla ja alusta on varsin...pitävä. Putkesta vähän vauhtia ja seisomista sen luonteisella jarrulla, että haiston jo palaneen anturan nenässäni. Todettiin, että hyvin pelaa jarrut ja siirryttiin ruutuharrastuksiin.
Ruutuun ensin kylmiltään. Ruudun vieressä oli putki ja toisella puolen puomi. Hyvin haki fokusta ruutuun kun virittelin, juoksi vauhdilla mutta kaaratti oikeaan reunaan. Korjauskäskyllä alkoi pälyillä ympärille ja tarjosi ensin putken ja lopulta sinkosi puomille ja otti mahottoman hienosti kontaktin. Vapautus ja samoilla lämmöillä uudestaan ruutuun. Haki parempaan paikkaan, mutta vähän epävarmasti. Otettiin yksi leluruutu ja sen perään uudestaan tyhjään ruutuun. Meni semmosella höökillä, että sain stopattua vasta takanauhalle. Palkkasin tästä, koska suurempi ongelma on ollut se, että aavistelee liian aikasin pysäytystä.

Treenien välillä Ipe huilasi kun agilitytykit Fanni ja Unna treenasivat junaputkea ja -keppejä. Mullahan on mainiot agilitykoirat tässä! Unnakin oli niin intopiukassa, ettei pystynyt kuin pyörimään ympyrään ennen esteelle lähetystä. Fannin kanssa muistuteltiin keppejä - "väärä" puoli alkaa olemaan siinä kunnossa, että pian on vain kaksi vahvaa puolta. Taidan ilmoittaa sen kisoihin...