Normaaleja harrastuskoiran vikoja!

Turkuun ja (luojan kiitos) takaisin. Oli taas aika osteopatian ja tällä kertaa myös melko iloisten uutisten; Ipe mahtuu jo normaalin harrastuskoiran vikaluokitukseen! 

Ranka istuessa parempi kuin seistessä. Niskassa jäykkyyttä, rintarangan lopussa jotain nihkeyttä ja suoliluu-ristiluuyhdistelmäajoneuvolla oli ajettu taas päin seinää. Oikea lapa oli jähmeä. Siinä on jo listaa kerrakseen, mutta pikkuvikoja näemmä. Aikalailla vuosi sitten käytiin ekan kerran Tanjalla Turussa ja siitä lähtien meidän tie on ollut vain nousujohteista! Kirjavan hoitohistorian joukosta tämä on ainoa hoitomuoto, joka Ipen ongelmakroppaan on tehonnut.

Pidettiin siis lepopäivä tänään, mikä oli sikäli harmi, että oltaisiin päästy yhdelle etsintäkeikalle. Mutta tuleehan noita! Juoksuja ei vielä näy, joten kaiketi se on uskottava, että lauantaiaamuna pitäisi olla tallilla tokokokeessa. Ihan sitä silmällä pitäen otettiin iltakävelyn jälkeen kaksi kotipihatunnari, jotka molemmat jätte bra. Tosin kaukana kisanomaisista, mutta tällä hetkellä järkevintä on saada vain onnistumisia - keinoja kaihtamatta.

Tiistaina käytiin tallilla treenaamassa ja sen perusteella odotettavissa on pyöreitä nollia sekä ruudusta että tunnarista. Metalli sen sijaan oli ok, samoin hyppynouto. Jäävä ongelmaton, kaukot semihyvät. Askelsiirtymissä oikea muistuttaa edes kaukaisesti askelsiirtymää, vasemmalle askeltaessa häipyy koira  näköpiiristä ja seuraavan kerran se tulee näkökenttään perse edellä oikealta puolelta. Kas näin. (Toivon siitä ylimääräisiä tyylipisteitä.)

Yhteenvetona voinene todeta, että kokeissa on nähtävissä sen hetkinen tuuri, ei niinkään taito. Mutta eikös sekin ole ihan normaali harrastuskoiran vika, että välillä asiat laitetaan ihan herran haltuun?