Mikä on kun ei taidot riitä?

Agility on ollut viime aikoina aika paskaa, suoraan sanottua. Olen päässyt analyysissani siihen vaiheeseen, että aineistosta nousee voimakkaasti esiin asennevamma ja toistaiseksi määrittelemätön muuttuja, joka on saanut aikaan edellä mainitun asennevamman. En kerta kaikkisesti ole saanut tuntumaa lajiin muutamaan viikkoon ja se jos joku kiristää.

Syyllinen vai syytön?

Eilen tehtiin tekniikkatreeniä, Esa oli tuonut lyhyitä ratapätkiä. Ja jos niistä ennestään jo lyhyistä pätkistä selviää esteelle 1-4 niin kylläpä tullee hyvä mieli! Not. Tuntuu, että ihan perusasiat vuotaa kun seula, niin ei semmosella tekemisellä ihan kamalan kaus pääse. Eilisissä treeneissä pakkovalssikin osottautui niin ylitsepääsemättömäksi asiaksi, että ihan muutama kirosana tähän.

Ongelma on eräänlainen noidankehä, jonka syy-seurassuhteen järjestyksestä en ole päässyt jyvälle. 

a) Ipe ei tule käteen ja sinkoilee aivan vallattomasti

b) Mulla palaa käämi kun Ipe ei tule ohjaukseen

c) Kun palaa käämi, niin en keskity kunnolla

d) Kun en keskity kunnolla, niin ohjaus on ala-arvoista - koira ei pysty lukemaan -> sinkoilee aivan vallattomasti

Miten tämä asia ratkaistaan? No tietenkin niin, että ilmoittaudutaan kisoihin. Siellä pystyy rajaamaan jo yhden muuttujan (huono keskittyminen) ilmiön ulkopuolelle ja katsotaan, mitä siitä seuraa. Vaikka tutkimusta tehdessä pitäisi olla mahdollisimman objektiivinen ja jättää ovet auki moneen eri suuntaan, niin jostain syystä minun hypoteesini on vahvasti jämähtänyt siihen, että ongelman ydin lienee ohjaajan korvien välissä...