Oltiin lähtövuorossa ensimmäisinä ja rataantutustumisen jälkeen olin hirveellä tsempillä menossa radalle kunnes valkeni, että sinne menikin joku ennen mua. Hyvä vire hävis kun vesi hanhen selästä, kun jouduttiinkin odottamaan hetki. Miten pienestä sitä voikin ottaa nokkiinsa? Ipe meni yhtä hämilleen kun minä ja se tiesi epäsuhtaa suoriutumista. Loppusuoran lisäksi ekalla radalla ei ollut muuta hyvää kuin Ipen keppien sisäänmeno.
Illan jo pimetessä tutustuttiin hyppäriin, joka oli samaa ranteet auki -sarjaa kuin edeltäjänsä. Nyt päästiinkin ekana radalle ja sain aika mukavan agren siihen tekemiseen. Mun pakkovalssi kepeille oli kyllä sympaattinen räpellys, mutta niin vaan jäi sellanen Ripeliuksen mentävä väli jalkojen ja ekan kepin väliin. Aina ei satu askelmerkit ihan kohilleen... :D Kylläpä olis harmittanut, jos jo valmiiksi tuhoon tuomitulta radalta olis tippunut vain keppien jälkeinen rima. Lähti sitten vähän lapsesta kun ei olle kauheesti viskileikkauksia tehty, niin korostin irtoamista kevyellä "menemene!!" -käskytyksellä. Ja Ipehän meni!
Ei päästä enää viikkotreeneihinkään ennen Kirkkistä, joten täytynee käydä vähän muistuttelemassa kontakteja joku kaunis päivä. Toivotaan, että nyt on otettu löysät pois ja sm:issä pidetään vaan hauskaa!
kuva: Jing-Lin Pekkala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti