Kukkurukuu!

Lauantaina pakkasin töiden jälkeen karvaköörin autoon ja ajelin Keski-Suomeen. Ajatukseni oli pitää etätoimistoa alkuviikko täältä käsin, mutta sääennuste näyttää niin julmetun aurinkoiselta, etten tiedä kuinka gradun kirjoittaminen onnistuu +23 asteen lämpötilassa. Sen tiedän, että silloin onnistuu monenlaiset muut askareet. Kasvimaan möyhiminen, painepesuriextravaganza, hepulointi vihertävällä ruoholla, pikatokoilu ja ohimennen treenattu keppikulma jos toinen. Rantasaunakin kaipaa lämmittäjää ja ehkä ois pakko leipoa toinen satsi nokkospatonkeja. Voi siis olla, etä joudun huomenna priorisoimaan metodologiaa hieman suunnitelmasta poiketen.

Sekaisin elämästä

Kesä on toden totta täällä ja olemme kaikki aivan haltioissamme. (Jos ei oteta huomioon sitä puolimetristä sahaselkälieroa, joka nähtiin ja sitä herneen kokoista punkkia Ipen alaleuassa...) Oli pakko vaihtaa blogin bannerikin jo vanhaan tuttuun vesisotaan, tänään nimittäin otettiin taas kovaa matsia Ipe vs. puutarhaletku. Rannassa lutrattiin järvessä. Nyt onkin vesi vielä kätevän korkealla, jotta rantavedessä on pitkä baana vesijuoksutreeniä varten.

Perunan ja sipulin istutuksen lomassa tokoiltiin ja keräsin pisteitä vuoden surkein koirankouluttaja -skabassa. Rennon letkeästi treenattiin jääviä, joista mahaanmeno on aina ollut nihkein. Nyt jostain syystä (kesää rinnassa?) oli aivan jäätävän nopea ja tarjosi sellaisia maahanmenoja, ettei mitään rotia. Kyyneristä jäi varmaan kraaterit nurmeen, kun tippui kun meteoriitti - myös silloin kun käskynä oli seis, istu tai sivu. Joka jumalan kerta, kerta toisensa jälkeen se oli maassa sa-la-ma-na. Mitä helkkarin kettua tämä nyt on!? Jouduin pitämään puhuttelun ja korjaamaan senkin jälkeen jalka-avulla sitä ylös. Ipe oli hämillään ja mulla oli niiin paha mieli, kun jouduin puuttumaan fyysisesti (vaikkakin ystävällisesti). Laskin jo kymmeneen ja mietin, että jätänkö koko homman tähän vai vieläkö hinkkaan. Näin jo sieluni silmin lopullisesti tokon osalta hanskat tiskiin heittävästä koirasta ja pilatusta yhteistyöstä, kunnes muistin sen - virittelysana. Oon aina käyttänyt jäävissä virittelysanaa, joka laskee virettä ja saa paremmin kuulolle. Nyt oli niin kivaa ja aurinkoista ja lämmintä ja vihreää, niin me tehtiin kummatkin hirveellä höökillä ja riemulla jotain, mitä pitäis tehdä vähän matalemmilla kierroksilla. Vähän niinkun yrittäis työntää hattaraa avaimenreiästä. Jessus, notta otti jälkeen päin päähän!

Tokoepisodi oli onneksi nopeasti selätetty ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. (Raparperijuustokakulla oli jonkin verran tekemistä hyvänmielen kanssa.) Unna kylpi pesuvadissa helpottaakseen karvaisen mahansa aiheuttamaa kuumuutta. Fannikin kylpi ja hepuloi sen päätteeksi näyttävästi pitkin tiluksia. Ipe ei tiennyt olisiko paimentanut hepuloivia minityyppejä vai harrastanut balettia.

 

Jos Unna olisi ihminen, niin se olisi taatusti puutarhuri. Se on aivan käsittämättömän kiinnostunut kaikesta viherpeukaloinnista ja pihassa käyttää suurimman osan ajasta perunapellossa, sen laidoilla tai muutoin laiduntamassa voikukkia nurmella. Kun rapsutellaan perunapellossa tai revitään rikkaruohoja, niin sen on oltava valvomassa tapahtumaan ja mielellään tietenkin myös osallistumassa itse toimintaan. Montakohan kertaa se tänäänkin tarkisti pahvilaatikkoon heitetyt rikkaruohot, ettei siellä vaan olisi vahingossa jotakin syömäkelpoista? Se mutustaa koko ajan jonkinlaista ruohonkortta tai juurikasta. Viime kesänä se söi suurimman osan meijän hernesadosta, kuorineen päivineen. Täksi vuodeksi äiti on kaukaa viisas ja istuttaa huomenna herneen kasvimaan etureunaan - kuulemma sen vuoksi että "Unnan on helpompi syödä niitä".

Kuumuudessa Unnasta tulee Nalle Luppakorva