Jälki nro 18 - silti ensimmäinen laatuaan. Kateissa oli nimittäin kissa ja mehän ei olla kissoilla edes treenattu. Nenämaisterin mielestä homma ei ollut yhtään sen kummempi. Hajunotossa ei ilmekään värähtänyt, joten jos en olisi paremmin tiennyt, olisin ollut siinä uskossa, että kyseessä on koira. Jäljestysvauhti oli enemmän kuin rivakka, mutta se saattoi johtua kyllä siitä, että jälki oli noin 9 vrk vanha. Vauhtiin tuli kyllä tolkkua kun tultiin alueelle, jossa kissa tod.näk. on majaillut pidempään.
Matkaa taitettiin noin parin kilometrin verran, kunnes alkoi tulemaan jo sen verran vakavaotteista ilmaisua, että oli aika palkata raskaan työn raataja - tietenkin kissanruoalla.
Käytiin tarkistamassa pari näköhavaintoa, jotka teoriassa oli todettu jo vääriksi ja käytännössä koiran nenä totesi ne myös tyhjiksi. Viimenen havaintopaikka oli hivenen epävarma, mutta selvinnee laputuksella. Olin niin tyytyväinen yleisesti Ipen työdraiviin, että se ansaitsi kunnon kiitoksen. Ja niin pääsi virkaneiti toteuttamaan onnellisena sisäistä Canis Lutra Lutraansa.
Aiheeseen näennäisesti liittyen saanen esitellä teille Saku-kissan, joka majailee Henkan mummolassa. (Jos Unna saisi hoitaa esittelyn, niin se kertoisi, että Saku on se kissa jonka Unna on kerran ajanut puuhun.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti