Hyppäri oli paikoittain vähän nihkee, enkä keksinyt loppuun oikein nappiohjausta. Ensimmäinen putki oli ihan kaakossa edellisten jäljiltä (huomautin siitä ystävällisesti ratatyöntekijöille ja tuomarille), jonka vuoksi Ipellä meni siellä paljon kauemmin kun olin laskelmoinut ja rytmitys meni siten ihan kuralle. Saatiin kuitenkin rytmistä taas kiinni ja selviydyttiin suhteellisen kivasti loppua kohden. Haki hyvin kepeille, joka osottautui vaikeaksi monille. Takakaarteessa tuli yksi rima alas. Toisiksi viimesen putken jälkeen olin auttamattomasti myöhässä persjätöstä, joten jouduin kalasteleen koiraa selän takaa. Seuraavaksi huomasinkin seisovani esteen 18. edessä about niillä main, mistä koiran olisi pitänyt hypätä. En taistellut tilannetta loppuun asti, joten takaahan se hypyn sitten otti.
Agirata oli mukava profiililtaan, ainoastaan 2-3 väli arvellutti ja niinhän se levisi aika huolella. Sitten meinasin olla jo myöhässä putki-pituus-putki-kepit -suoralta, mutta selviydyttiin. A:lle asti oikein kivasti, mutta sitten oman liikkeen vuoksi valu aivan onnettomasti kohti väärää putkea ja kalastelin pikku-Ripeliusta paksulla siimalla ennenkö sain taas hyppysiin. Loppusuora itsenäisesti eteen-käskyllä. Estevälit oli vaan justiinsa niin köpöt (about 20 jalkaa), ettei innrilla onnistunut, joten Ipe mallaili hyppytekniikan kustannuksella töpölaukkaa väleihin.
Vire oli koko ajan kiva. Kun ei hilluta liikaa radan vieressä ja temputellaan omaa vuoroa odotellessa, niin pysyy ajatus kasassa. Kun kiihtyy edellisen menosta niin odotan katsekontaktin, josta vähintään sanallinen palkka. Ongelma on selvästikin ollut se, että oon vaan yrittänyt saada virettä ylös sillä kustannuksella, että kiihtyy niin ettei musta tulleensa kisapaikalle mun kanssa. Kun virittely pidetään järkevänä ja yhteistoiminnallisena, niin tehdään kivasti samaa rataa ja on hyvin kuulolla ohjauksiin. Tätä lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti