Alan vakavasti ollla sitä mieltä, että kärsin kaamosmasennuksesta. Muutamat viime talvet on tuntuneet jotenkin tahmeilta, mikä on hämmästyttävää, koska ennen vanhaan rakastin talvea. Nyt en oikein osaa edes nimetä asioita, jotka talvessa oli ennen ihania. En ymmärrä, että sellaisia asioita voi olla olemassa. Turtuneisuuden tunteen havaitsin ihan tosissaan vasta eilen, kun oltiin lenkillä ja paistoi aurinko. Tuntui, että olin elossa pitkästä aikaa. Jos aamulla painaa hälyytyksen pois päältä ja jatkaa mielummin unia kun lähtee agilitykisoihin, niin silloin taitaa olla korkea aika hakea jäsenyyttä karhujen (Ursus Arctos) talviunijaostoon.
Täällä olisi enemmänkin potentiaalisia jaostoaktiiveja.
Nähdään keväällä, kaverit!
Ps. Lenkkeiltiin piristävästi hautausmaan ympäri.
Pps. Moochkin on sitä mieltä!
Voiton puolella sielläkin ollaan, päivä pitenee joka kellonympäryksellä! Halauksellinen auringoinpaistetta tältä puolen palloa.
VastaaPoista<3