Latautuminen

Tänään piti olla henkisen valmentautumisen luento, mutta kouluttajan sairastuttua se oli peruttu. Keksin sitten, että pakkasessa on muutama soijanakki ja makkarapaketti, jonka houkuttelemana saan Henkan varmasti lähtemään pienelle metsäretkelle. Kukapa nyt ei voisi vastustaa nuotiolla paistettua makkaraa!? Mittari oli kymmenen pakkasasteen kylmemmällä puolella, mutta pienille tossut jalkaan ja takit niskaan, niin johan mentiin. Tajusin vasta viime syksynä, että Birgitan polulle on meiltä vain 10 minuutin automatka. Sääksjärveltä pääsee suoraan polulle, jonka varrella on mukava laavupaikka.

Kamera sanoi heti alkumatkasta 'lataa/vaihda akku', joten kuvasaalis jäi sangen köyhäksi. Mutta sitäkin rikkaampia oltiin henkisen latautumisen ja kaamosmasennuksen selättämisen saralla! Tänään paistoi nimittäin ihan oikeasti aurinko, joten se posketon määrä luxia oli kerrassaan riemastuttavaa. 

Ipe veti pari tuntia kieli poskella, Fanni ja Fridakin oli varsin reippaita, ongelmaksi muodostui lumikökkäreet, jotka jämähti ikävästi tossujen reunukseen,. Unna sen sijaan kangistui pakkasesta niin, että katsottiin etenemisvauhdin kannalta parhaaksi kantaa se BoT-peittoon käärittynä nakkina. 

Käytiin ensin heittämässä vajaa 1½ h lenkki ja sitten laavupaikalle paistamaan nakit ja makkarat sekä naustiskelemaan kuumaa mehua. Jossain vaiheessa laavulle tuli pariskunta, joka ihasteli koiria ja kysyi (ilmeisen tosissaan), että jaksoiko nuo pienetkin kävellä tänne asti? (Olihan laavulle polun päästä kaikki 0,9 kilometriä.) Unna-invalidi oli onneksi mun takin sisällä piilossa, joten se ei ollut vesittämässä meidän "kyllä chihuahuatkin jaksaa reippailla ihan siinä missä muutkin"-ylpeilyä.

Joko saa eräkuumeilla?

Ja huomenna kaikki reippahasti Tallille epiksiin!