Pieni ja punainen vietti tänään syntymäpäiväänsä. Päivän agendassa oli laiskottelua, syömistä, päiväunia, syömistä, laiskottelua, juustokakun leivontaa, syömistä ja torkkuja. Huh, kyllä on kiirettä pitänyt! Minä itse olin kyllä koko päivän opintojen ja töiden parissa, mutta se nappisilmää tuskin haittasi, koska se tietää aina rötväyspäivää! Fridaahan ei meikäläisen tulemiset ja menemiset kauheesti hetkauta, koska se on tyystin isännän koira.
Juhlan aihetta oli (melkein) Unnankin osalta, jonka sterilisaatiosta on kulunut viikko. Haavateippi oli keskiviikkoon asti ja sen jälkeen ollaan menty ihan ilman kaulureita tai suojavaatteita. Body oli odottamassa Fannin jäljiltä käyttäjäänsä, mutta osottautui ettei Unnaa kiinnosta haava yhtikäs yhtään. Se ei ole missään vaiheessa edes vaikuttanut kipuilevan sen kanssa. Ensimmäisestä päivästä lähtien esim. ravisteli itseään normaalisti, siinä missä Fannilla meni monta päivää ennenkö kärsi ravistaa itseään antaumuksella. Siis hämmästyttävän hyvin on tokkeentunt operaatiosta.
Mutta eikö tänään sitten ollut tullut kohtaus kun olin töissä. Ei hyvältä näytä, jos tähän tahtiin tulee kohtauksia. Toivoa saattaa, että leikkauksesta olisi jotain apua epilepsiaan. Aika näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti