lauantai 30. kesäkuuta 2012

Lakeuden kutsu

Iltakisat Seinäjoella. Näennäisesti. Oikeasti kyse oli yökisoista ja paikkakin oli joku varsin idyllinen sivukylä Seinäjoen, Ylistaron ja Lapuan keskellä. Navigaattori ei ensinnäkään löytänyt kyseistä tietä, tai edes vähän isompiakaan teitä lähettyviltä. Vanhanaikaisella kartalla siis mentiin. Lähdin onneksi ajoissa liikenteeseen, kärsi sitten heittää yksi 20 kilsan ylimääräinen lenkkikin. Meinas usko loppua paikalle ajaessa, kun kuljin peltojen vierustaa hiekkatietä ja ylitin yhdessä vaiheessa yhden kaistan levyisen sillan. Kisat oli kyläkoulun pihalla olevalla kentällä, ihanissa maalaismaisemissa. Kentän takana olevalta pellolta puuttui vaan lehmät, jotka olisivat laiduntamisen ohella voineet huudella tyylipisteitä kisaajille.
Ipe tuntui vähän nihkeältä taas alkuunsa. Keppiäksidentin jälkeiset treenihän on olleet lähempänä llama-agilityä, joten hiukan huolestuneinen fiiliksin lähdettiin kisaurakkaan käsiksi. 




Ensimmäiselle radalle yritin virittää koiraa normaalia enemmän. Tätä on testattu ennenkin ja ihan yhtä ohrasestihan siinä kävi. Ipestä tulee pieni keskittymishäiriöinen pörrökasa, joka tuntuu ohjauksessa hataralta ja tuntumaa ei löydy millään. Olisi kaiketi pitänyt lopettaa jo puomille, josta loikkasi aika suvereenisti läpi. Jatkoin kuitenkin (koska tavoitteena oli saada aikaan kokonaisuuksia), mutta seuraavaksi tyyppi lopettaa pujottelun kesken! Morjens. Radan paras pätkä oli muurilta keinulle, jossa kulki paremmin ohjauksessa. Sitten lentokeinu! Hohhoijaa. Ei tullut kesää. HYL.

Toinen rata oli vähän kinkkisempi hyppyrata, jossa alkukatastrofin jälkeen tehtiin ihan kelpo loppurata. Hyllytettiin semmoiseen kohtaan, joka ei rehellisyyden nimissä käynyt mielessäkään rataantutustumisessa! Alun hyppykuvion jälkeen oli pitkä vienti kepeille, jonka vieressä oli suora putki, johon aika moni medi ainakin paineli ihan surutta. Minähän sitten kävin kaukaa viisaana kulmaamaan kolmoshypylle ja jäin taakse käskyttämään kepeille. Ipe luki tämän "suoristuksen" vähän turhan tehokkaasti, se nimittäin nakkasi yhden ylimääräisen hypyn siitä matkalta. Ou boy. Pikkasen lipsahti taas kommunikointikatkoksen puolelle, mutta kunhan sain koiran mutkaputkeen (sen jälkeen kun se oli kiertänyt koko halvatun putken ja tuomari nauranut selkäni takana), niin loppurata alkoi tuntua jo ihan perussetiltä. 

Viimenen rata oli agirata, joka ei ollut mitenkään ylivoimaisen vaikea, mutta tekemistä siinäkin riitti. Kerkesin jo ehkä pienesti mielessäni kirota, kun Ipe oli lähtöluvan saatuaan ohittamassa ykköshyppyä. Korjasin vähän ja sain sen tulemaan oikein, mutta todeeella epävarmasti. Hissukasti käyntiin lähtenyt rata soljui kuitenkin mukavasti loppua kohden, joten tuloksena oli NOLLA! Epävarmana tosin olin vielä maalissa, koska puomin jälkeinen hyppy kolahti todella kuuluvasti ja luulin riman tippuneen. Mutta onni oli kerrankin meidän puolella! A:n kontaktin vedin läpi vauhdista, välistävedot ok, kepeille pakkovalssi ihan kelpo, putki-puomierottelussa ei ongelmaa. Puomin kontakti hiiidas. Sijoitus 5./35.

Kun viimeinen rata oli juostu, kello olikin jo varttia vaille puolen yön. Onneksi Suomen suvi on kaunis yölläkin ja kotimatkaakin Karstulaan vain reilu tunti. Oli mielettömän hieno kisailta, erityisesti sen vuoksi, että Mappe ja Raita nousi kesän kynnyksellä kolmosiin ja oltiin taas pitkästä aikaa kisaamassa yhdessä. Mikä hienointa, Mapen ja Raidan yhteistyö on nykyään niin älyttömän hienoa, että palkinnoksi siitä tekivät eilen tuplanollan, toinen voitolla hyppy-SERTin kera! Onnea sisko-Raidalle ja Mapelle! Kiitos kisaseurasta ja kuvausavusta myös Saaralle ja Johannekselle.

Kotimatkalla navigaattori tarjosi matkalle pientä lisämaustetta, käskemällä muun muassa kääntyä oikella kohdasta, jossa oli Pohjanmaan kansallismaisemaa eli aakeeta laakeeta heinäpeltoa. Yöllä ajaessa tuntee itsensä ihan viikatemieheksi, kun linnut ja lepakot(!) tekee hulluja syöksyjä ajovaloissa. Yhden pikkulinnun elämä päättyikin tuulilasikontaktiin, täytyy olla onnekas että se tosiaan oli vain pikkulintu. Kotona oltiin kahden aikaan yöllä. Pieni jaloittelu rantaan ja äkkiä nukkumaan.

Kisavalmistautumista perjantaipäivältä

4 kommenttia:

  1. Melkoisen yökisoiksi menivät, mutta onneksi tuli se nolla sinne loppuun!

    Katoin jo videon vimeosta, kun kävin katselemassa muita videoitasi ja nauroin lopulle. ihana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis ollut kyllä ehkä hivenen harmillista hyllyttää kaikki radat tuohon aikaan vuorokaudesta. Hymyssäsuin sai ajella kotiin nollan vuoksi.

      Poista
  2. Huhhuh että oli myöhäiset kisat.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi oli sentään hyvä keli. Eilenkin kotiuduttiin puolen yön aikaan Ylöjärven kisoista...kesällä onneksi näkee aksata vähän erikoisempinakin ajankohtina.

      Poista