Valmennusryhmän treeneissä oli teemana päärääkki eli 30+ esteen rata. Rataantutustumisen jälkeen mulla ei ollut mitään ongelmaa muistaa rataa, mutta oman vuoron koittaessa homma levis käsiin alta aikayksikön. Ensimmäistä kertaa ikinä hämäännyin siitä, että tutustuessa minikorkeudella olleet rimat antoivat ihan erilailla tilan tuntua kun maksirimat todellisuudessa sitten olivatkaan. Rata oli paikoin aika ahdas, mutta maksirimoilla tilaa oli muka hirveen paljon vähemmän. Olin ihan sekasin aina kun selkäni käänsin, että miten tuo este on jo tuossa! Ei mennyt ihan kaarnan pintaan. Äh...turhauttavaa.
 |
| Kuva: Tytti Käyhkö / http://koiramaiset.kuvat.fi |
Yllä oleva kuva on Takujen juhlakisasta toukokuulta. Ilokseni löysin kuvat vasta äskettäin - Ipehän se siinä painaa menemään. Tuollaista kiilusilmäistä menijää ei näkynyt tänään kyllä treeneissä. Ipe oli ihan vetelä. Liekkö se edelleenkään kunnossa siitä keppitömäyksestä vai missä vika pilee? Tai sitten sillä meni maku koko touhusta kun kartturi ei pysynyt kartalla kahta estettä kauempaa. Virheestä ulos -kierroksella päästiin esteelle 9 täystyöllistävien pelastelujen ansiosta. Oli siinä taas onnistumisen iloa kerrakseen.
Onneksi pääsin vähän skarppaamaan, kun tehtiin nopes/ketteryys-testi, jossa juostiin T-kuviota etu- ja takaperin sekä sivuttain (ristiaskeleet oli kielletty). Penskana panostetut tunnit yleisurheiluun osottautui varsin hyödyllisiksi tässä kohtaa. Vaikkei tästä varresta uskoisi, niin mun leipälaji oli 60 metrin pikamatka. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti