Itku vähän lyhyemmästäkin ilosta

Treenien sijaan kisattiin Eteläpuistossa Tamskin iltakisoissa. Kaksi Jalosen starttia. Ilta päättyi ennen aikojaan, kun toisen radan jälkeen oltiin kävelemässä Pyynikillä ja Ipe teloi itsensä. Juoksi keppi suussa niin, että kepin tökättyä yhtäkkiä maahan, se oli kun seiväs sen kurkussa. Jessus, että säikähdin! Kakoi pari kertaa ennen kuin keppi edes tippui maahan ja jäi vaikean näköisenä makaamaan maahan. Onneksi antaa ronkkia suutaan hyvin, joten tutkailin sen kitaa pariinkin otteeseen, mutta mitään jälkeä ei näkynyt. Ilmeisesti tökkäsi syvälle nieluun. Hetken jälkeen liikkui taas normaalisti, tosin vaisusti. Kentän laidalla ei halunnut juoda, eikä purra kiinni leluun. Eli me lähdettiin kotiin.

Ensimmäinen rata siis ennätettiin mennä, tällä kertaa painostettiin perusteelliseen lämmittelyyn ja radalla kokonaisuuteen. Kickbikella kisapaikalle ja siellä vielä rundattiin pitkin Pyynikkiä lämpöä hakiessa. Tosin lämpöä oli ihan ilman lämmittelyäkin sen verran, että Ipe sai käydä järvessä. Rata oli profiililtaan mukavan jalosmainen, etenevä mutta kuitenkin omat haasteensa tarjoava. Lähtö oli jokseenkin epävarma, ensimmäinen rima alas. Se ei tosin näy videolla. Tulos oli HYL. Kuka huomaa missä kosahtaa?

Meidän akilleen kantapää selätettiin tällä radalla monin kerroin! Pakka todellakin pysyi vakuuttavan hyvin kasassa, huolimatta ensimmäisestä rimasta ja siitä hyllystä, joka oli tyystin arviointivirhe. Luulin, että Ipe valuisi edeltävillä hypyillä sen verran, että linjaisi itsensä sopivasti, mutta toisin kävi.
Olin varsin tyytyväinen omaan vireeseeni (miinus se arviointimoka), maltoin jopa ottaa huolella kontaktit. Ipe teki juuri sen mitä pyydettiinkin.

Kotiin potkittiin niin hiljakseen kun vain koira voi ravilla käydä. Söi ruokansa ihan normaalisti ja painui sen jälkeen nukkumaan. Iltapissalle lähtiessä oli haluton kulkemaan portaita alaspäin ja suusta valui sylkeä. Vein Ipen takaisin sisälle ja käytin pienet ensin. Hain sitten Islan ja kannoin pihalle. Kantoi päätään matalla. Voi kurjuus sentään! Mistä meille riittää tätä epäonnea? :(
Tsuumattiin vielä taskulampulla kitaa, mutta mitään ei näy. Ronkkimisen jälkeen nielaisu ja oikein silmät värähti, kun teki niin kipeää nielaista. Täytyy katsoa, mikä huomenna on tilanne.