keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Itku vähän lyhyemmästäkin ilosta

Treenien sijaan kisattiin Eteläpuistossa Tamskin iltakisoissa. Kaksi Jalosen starttia. Ilta päättyi ennen aikojaan, kun toisen radan jälkeen oltiin kävelemässä Pyynikillä ja Ipe teloi itsensä. Juoksi keppi suussa niin, että kepin tökättyä yhtäkkiä maahan, se oli kun seiväs sen kurkussa. Jessus, että säikähdin! Kakoi pari kertaa ennen kuin keppi edes tippui maahan ja jäi vaikean näköisenä makaamaan maahan. Onneksi antaa ronkkia suutaan hyvin, joten tutkailin sen kitaa pariinkin otteeseen, mutta mitään jälkeä ei näkynyt. Ilmeisesti tökkäsi syvälle nieluun. Hetken jälkeen liikkui taas normaalisti, tosin vaisusti. Kentän laidalla ei halunnut juoda, eikä purra kiinni leluun. Eli me lähdettiin kotiin.

Ensimmäinen rata siis ennätettiin mennä, tällä kertaa painostettiin perusteelliseen lämmittelyyn ja radalla kokonaisuuteen. Kickbikella kisapaikalle ja siellä vielä rundattiin pitkin Pyynikkiä lämpöä hakiessa. Tosin lämpöä oli ihan ilman lämmittelyäkin sen verran, että Ipe sai käydä järvessä. Rata oli profiililtaan mukavan jalosmainen, etenevä mutta kuitenkin omat haasteensa tarjoava. Lähtö oli jokseenkin epävarma, ensimmäinen rima alas. Se ei tosin näy videolla. Tulos oli HYL. Kuka huomaa missä kosahtaa?


Meidän akilleen kantapää selätettiin tällä radalla monin kerroin! Pakka todellakin pysyi vakuuttavan hyvin kasassa, huolimatta ensimmäisestä rimasta ja siitä hyllystä, joka oli tyystin arviointivirhe. Luulin, että Ipe valuisi edeltävillä hypyillä sen verran, että linjaisi itsensä sopivasti, mutta toisin kävi.
Olin varsin tyytyväinen omaan vireeseeni (miinus se arviointimoka), maltoin jopa ottaa huolella kontaktit. Ipe teki juuri sen mitä pyydettiinkin.

Kotiin potkittiin niin hiljakseen kun vain koira voi ravilla käydä. Söi ruokansa ihan normaalisti ja painui sen jälkeen nukkumaan. Iltapissalle lähtiessä oli haluton kulkemaan portaita alaspäin ja suusta valui sylkeä. Vein Ipen takaisin sisälle ja käytin pienet ensin. Hain sitten Islan ja kannoin pihalle. Kantoi päätään matalla. Voi kurjuus sentään! Mistä meille riittää tätä epäonnea? :(
Tsuumattiin vielä taskulampulla kitaa, mutta mitään ei näy. Ronkkimisen jälkeen nielaisu ja oikein silmät värähti, kun teki niin kipeää nielaista. Täytyy katsoa, mikä huomenna on tilanne.

8 kommenttia:

  1. Voi itku! Pikaista paranemista pikku koiralle! Harmi tuo putken väärä pää, kun oli niin upea rata kokonaisuudessaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Bea, Ipe voi onneksi jo paremmin! :)
      Itekin olin niin tyytyväinen kokonaisuuden hallintaan, meillä kun se ei missään nimessä ole ollut itsestäänselvää :D

      Poista
  2. Tuntuipa pahalta lukea tätä, voi koiruutta :( Täältä lähetellään paranemisviboja ihan sylikaupalla. Teillä se sitten sattuu ja tapahtuu vähän kaikenlaista, ei varmasti tuu aika pitkäksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä äksidentti taas pysäytti kunnolla, ihana kamalaa ajatellakaan jos olisi käynyt pahemmin. Ipe voi jo paremmin - paranemisvibat toimi selkeesti, kiitos niistä! :D

      Poista
  3. Onko Ipen olo lähtenyt tänään paranemaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, onneksi. Varasin varuiksi lääkärin huomiseksi, mutta jos tilanne ei huonone yön aikana niin perutaan aika. Ipe syö ja juo jo normaalisti, on liikkunut halukkaasti ja limakalvot on hyvän väriset. Melkeen ilonkyyneleet vierähti iltalenkillä kun Fanni ja Ipe veti vanhat kunnon rosvo ja paimenpoliisi -leikit. Se kertoo aika hyvin, että olo on parempi <3

      Poista
  4. Voi ei, teille kyllä sattuu ja tapahtuu ! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta! Mitähän pahaa olen tehnyt edellisessä elämässäni? ;)
      Ei kahta ilman kolmatta. Meillä se menee, että ei kolmea ilman neljättä; Fannin märkäkohtu, Unnan katoaminen, Fridan allerginen reaktio ja nyt tämä! Toivottavasti tässä olisi vähäksi aikaa...

      Poista