Miten sen nyt kertois?

Jokunen aika sitten kun oltiin Karstulassa, tavattiin eräiden sattumien summana eräs henkilö, jolla oli ns. yhteys enkeleihin. I know, tää kuullostaa jo valmiiksi ihan naurettavalta, mutta hear me out. Ootte varmaan kuulleet näistä ihmisistä, jotka sanovat olevansa yhteydessä erinäisin tavoin enkeleihin? Jotkut puhuu kosmisesta voimasta, jotkut ihan konkreettisesti enkeleistä. Oli mikä oli, mutta tapasin siis tällaisen ihmisen sattumalta. Hän ei ollut varsinaisesti tullut tapaamaan minua, eikä tapaamisen agendana ollut enkelit tai mitkään muutkaan henkimaailman asiat, vaan ihan muut jutut. Kuitenkin keskustelu kääntyi jossain vaiheessa Islaan, josta tämä henkilö sanoi tyynen rauhallisesti: "Tämä koira on meinannut jäädä auton alle pienenä. Se on pelästynyt niin paljon, että sen maksa on supistunut kovaksi, jonka vuoksi siellä ei kierrä veri kunnolla. Sen takia, sillä on ongelmia takapäässä." Niin mitenkä? :| Vähän spookyahan se on, että joku tuntematon (ei varsinaisesti koiraihminen) osaa sanoa koirastani jotain semmoista, jota niin moni muu maallikko ei päällepäin näe. Enhän minäkään siis tiedä tuon taivaallista Ipen maksan toiminnasta, mutta takapääongelmat soittaa aika kovasti kelloja. Vaikka tilanne oli enemmän kuin merkillinen ja ainutlaatuinen, en jäänyt asian kanssa kuitenkaan märehtimään. Mietin kyllä, että kirjoittaisin siitä blogiin, mutta jotenkin en saanut edes aloitettua. Miten kirjoitan järkevästi siitä, että enkeli on erään ihmisen kautta kertonut koirani ongelmista? Nii-in...ei mitenkään.

Itse asiassa unohdin asian melko nopeasti, kunnes eilen asia nousi taas esiin. Käytiin Ipen kanssa ajelemassa Turussa, jossa Tanja (Turun koirafysio) taas oikaisi koiran kuntoon. Tanjan osteopatia ei ole sitä klassista laatua, vaan perustuu sisäelinten verenkierron elvyttämiseen, mistä seuraa lihas- ja rankaongelmien "laukeaminen". Tämä hoitomuoto on ollut toistaiseksi ainoa, joka Ipen lannerankaongelmaan on auttanut. Ipe vastaa Tanjan käsittelyyn todella hyvin, jumipaikoissa koira aina venyttää itse mukana auttaakseen tilannetta. Kun tukkeumat poistuu, niin Ipe nurisee tyytyväisenä nirvanassa. Erinäisissä fysioterapioissa ja osteopatioissa käyneenä näen koirasta niin selvästi, että Tanjan hoito on juuri sitä, mikä Ipen tilannetta auttaa parhaiten.

Kun eilen sitten tuli puheeksi tämä enkelikokemus, niin asiat loksahteli aika jännittävän lujaa paikoilleen. Maksa on kuulemma juuri se, joka Ipellä vaatii aina eniten töitä. Oikea puoli oli nytkin parempi, mutta vasempi puoli maksasta oli niin tukossa, että siihen käytettiin huomattavasti enemmän aikaa. Koira, joka on kuvattu luustoltaan täysin priimaksi, jumittaa jatkuvasti samalla kaavalla. Täytyyhän siihen joku syy olla?

Syy-seuraussuhteisiin istui aika hyvin myös se ilmiö, että Ipe on niissä treeneissä ollut ennenkuulumattoman tulessa, joihin ollaan pyöräilty lämmittelyksi. Maksa on niin valtava elin, että sen ollessa jumissa, vaaditaan rutkasti energiaa jotta se saadaan lämpimäksi. Reilu puoli tuntinen maksimaalinen ravi on mahdollisesti ollut tarpeeksi riittävä lataus energiaa maksankin herättämiseksi? Mene ja tiedä. Kummasti nää palaset on vaan alkaneet löytämään paikkaansa. Mulle on oikeastaan ihan sama, että kertoiko asiasta enkeli vai onko kyseessä sattumien onnekas summa. Joka tapauksessa tämä maksajumitus on nyt niin hyvä johtolanka, että siihen on tarttuva. Miten? Siitä kuulette tulevaisuudessa.

Matkalla Turkuun ja takaisin