Yksi neljästä vuodenajasta

Mikä siinä on, että Suomen suvi on vaan niin hieno ja erikoinen? Sitä odotetaan koko talvi, tai ainakin heti joulun jälkeen, ja sitten tuntuu, että se menee ohi alta aikayksikön. Nyt on jo heinäkuu! Karkaan käytännössä aina kun mahdollista maalle, etenkin kesällä. Koirilla on varsin lokoisat oltavat, saavat mennä ja tulla juuri niinkuin tykkäävät. Eli Frida saa laiskotella niin paljon kuin haluaa, Fanni ja Ipe saa rällätä niin paljon kuin haluaa ja Unna saa seikkaillla juuri niin usein kun silmä välttää. Mitään erityistä ohjelmaa ei viikonlopuksi tarvita, mutta silti päivät menee yhdessä hujauksessa.

Taisi olla vähän liikaa luvattu, että treenaisin metallia ja tunnaria. Onneksi en tainnut kirjoittaa, että "treenaan ahkerasti", koska metallia treenattiin ehkä kolme kertaa (pitää epämiellyttävästi suussaan) ja tunnaria kerran. Tunnarissa oli ehkä hiukan edistystä, hajustamaton kasa kiinnitti Ipen huomion, mutta ei ryysinyt sieltä hakemaan jotain vaan, kun omaa ei heti löytynyt - kuten on aiemmin tehnyt. Katsoi kasan, nuuhkaisi siihen suuntaan ja totesi, ettei se siellä ole ja jatkoi etsintää. Vahva noutoleima on tunnarista saatu nyt hävitettyä niinkin hyvin, että kapula sylkäistään about juuri silloin kun noston jälkeen erehdyn kehumaan sitä. Mutta tämä ei kai liene paha ongelma tässä tilanteessa?
Ai niin, treenattiinhan me ruutuakin! Mehän siis tokoiltiin ihan hirveesti! :D Ruutuun haki erikoisesti oikeiden tötsien väliin - juoksi siis suoraan ruutuun ja stopilla kaarratti merkkien väliin. Toisesta suunnasta lähetettynä tätä ongelmaa ei ollut. En tiedä, mitä se ajatteli.

Tokoilusta huolimatta paras ajanviete Ipen mielestä oli kuitenkin mattojen pesu. Tai vähät se välitti itse matoista (joita sekin on kovin ahkerasti sotkenut), mutta tuo painepesuri on sen elämän suola. Kaiken puolin vesi on sille aika herkkä elementti. "Mennäänkö rantaan?" -kysymyksen jälkeen se on jo puolessa välissä rannan mäkea menossa.

Tuo turkoosi pallo on semmoinen vesipallo, joka tuntuu ihan läskiltä käsissä. Siis todellinen stressilelu ihmisille! Pallo pomppii veden pinnalla (oikein heitettynä), mutta huonona puolena kelluu aika syvässä. Eli pallosta näkyy pieni laki vain kun se jää kellumaan. Sen vuoksi jouduin sen jo kaksi kertaa hakemaan selältä, kun Ipe hyppäsi perään, menetti katsekontaktin ja hukkasi sen. Se oli lipumassa uhkaavasti kauaspois, joten eikun soutuveneeseen ja pallon pelastusretkelle.

Kaksikko Pinky and the Brain myllytti oikein olan takaa koko viikonlopun. Fanni on erityisesti kunnostautunut kaikissa likaisissa hommissa, kuten linnunpaskassa kieriskelyssä (ks. kuva yllä) ja myyrien jatkaamisessa. Se motitti yhden myyrä-raukan erään pihapuskan juuristoon ja väijytti sitä hyvän tovin. Välillä kuului kamala ininä, kun se myyrä hädissään yitti keksiä hyvää pelastussuunnitelmaa. Lopulta se yritti pakomatkaa, joka oli tuhoon tuomittu jo ennen toteutusta, juoksemalla (oikeasti se löntysteli) juurakon alta isomman puskan suojiin. Kuolo olisi korjannut, jos en olisi kiljunut Fannille vieressä kun huomasin, että sehän todellakin näyttää siltä tsekkiläiseltä piirretymyyrältä!

  

Pinky: What are we going to do today?

The Brain: Same as everyday, Pinky - try to take over the World!

Unnalla on vankka luotto telepatiaan. Se pystyy siirtämään ajatuksen (ja huomaamattoman tuijotuksen) voimalla jäätelökupin nuoltavaksi itselleen. Se varmaan luulee, että se ihan oikeesti hallitsee tätä maailmaa.