Simple dogs

Elämä on pyörinyt aika tehokkaasti töiden ympärillä, joten elämä sen ulkopuolella on varsin yksinkertaista. Kotona ei tule siivottua, kun siellä syödään aamu- ja iltapala. Ja nukutaan tietysti. Töistä päästyä lähdetään koirien kanssa ulos tai treeneihin. Sisälle tullessa pikainen selaus sähköpostia ja facebookia. Sitten kello tulikin jo liikaa ja piti olla jo ajat sitten hammaspesulla. Koirilla kohokohta lienee aamu- ja iltaruoka. Pissallekin on ihan kiva päästä välillä. Viime viikolla oli niin vallattoman kuuma, että lenkkeilykään ei ottanut onnistuakseen siedettävässä olosuhteessa. Siispä koira revohka pakattiin järjestäin iltaisin autoon ja suunnattiin pieneen ja rauhalliseen poukamaan, Näsijärven rannalle.

Kamera ei ole kekkereihin päässyt, joten puhelin tuhruisiin kuviin on tyytyminen

Ipe ui ja pienet chillailevat rantakivellä. Fannikin ui yksi ilta, kun yritti liian kiivaasti saada illaksi sorsapaistia sillä seurauksella, että kuului molskis. Täksi viikoksi on helteet hellittäneet, mutta kirppulegioonan lenkkeilytys on vähän nihkeätä näillä sateilla. Fanni on onneksi eniten karpaasi, joten pieni (eikä isompikaan) sade kovin paljon hidasta sen ulkoilua.

Viikonloppuna koitti kaivattu muutos meidän monotoniseen arkeen, kun läksimme koko suurperhe Jyväskylään viettämään ystäväni maisterijuhlia. Koirat pääsi Ainolanrantaan hoitoon, johon ilmaantui kuin tilauksesta yksi seurankipeä hoitosetä. Bileistä kaupunkiin kun taksilla matkattiin, niin käytettiin koiria nopeasti ulkona mittarin raksuttaessa. Oli siinä kallis pissa, mutta minkäs teet. Sunnuntaina otettiin rennosti ja nautittiin brunssi suhteellisen hyvissä maisemissa suhteellisen kivan kokoisella terassilla.

Ipe odottaa pekonia saapuvaksi

Isäntäväki menetti vasta äskettäin nelijalkaisen perheenjäsensä, joten tassujen rapina oli hellyyden määrästä päätellen ihan tervetullutta. Koirilla oli siis oikein juhlasunnuntai kun hellyyttä ja herkkupaloja sateli tuon tuosta. Kaunis kiitos Jyväskylään <3

Pöytätavat unohtuu vieraissa... ;)

Viime viikolla agility jäi väliin oman koulutusvuoron vuoksi, joten tämä keskiviikko olikin yhtä hunajaa kun Ipe pääsi treeneihin. Fanni lähti hupulaiseksi mukaan, pääsi kotona leuhkimaan Fridalle ja Unnalle lenkkeileensä puolentusinan koiran kanssa, joista suurin osa oli ainakin näääääin isoja. (Fanni omien juttujensa mukaan luuli varmaan hallitsevansa koko porukkaa...)

Treeneissä tehtiin lyhyttä pätkää ja kellotettiin eri ohjausvaihtoehtoja. Ipe on edelleen vähän lapanen, hitaasti syttyvä ja poissaolevan oloinen silloin tällöin. Joudun ehkä kuitenkaan tsekkauttamaan sen nielun, koska sen kepien nielemisyrityksen jälkeen tämä koomailu on alkanut. Vai saiko se herkkään sieluunsa niin ison haavan, ette ongelma onkin korvien välissä? Tekee töitä, mutta ilman sen suurempaa paloa tai edes kipinää. Tasaisen tylsästi - sanoisin. Tai sitten tää juttu on mun korvien välissä.
Treenien suurin anti oli se, että Ipe pystyy ja kykenee takaakierroissa suoriutumaan yhden siivekkeen ympärikieputtamisesta. Takaakiertoa ei ole pakko siis heittää twistillä tai saksalaisella esteen poikki.  Ainoastaan minä olen huono niissä. Eli treeniä. Treeniä kaipais myös putken ohivienti. Joko koira änkeää väkisin (ensimmäiseen eli) väärään päähän tai sitten ohjaaja kompastuu siihen väärän päähän. Always eyes on the dog...ja se kolmas silmä vaivihkaa tarkistaa omaa etenemissuuntaa. Kauheen helppoo. Ja niin kovin yksinkertaista.

muttscomics.com