Kovan päivän aamu, päivä ja ilta

Lauantaiaamu valkeni kauniin kesäisenä, mutta täydellistä yhtälöä varjosti varsin piinaava kurkkukipu. Päätin kohtaloa uhmaten lähteä suunnitelmien mukaisesti Orivedelle piirinmestaruuskisoihin. Starttasin kotipihasta klo 10.30 ja olin takaisin kotipihassa 22.30. Puolikuntoiselle ympäripyöreä kisapäivä ei varsinaisesti ollut mitenkään hoivaava, sen sain tuntea nahoissani jo viime yönä ja aamulla. Kuume nousi ja kurkun kaktus kasvoi kaksinkertaiseksi. Painostava helle ja öinen salamashow eivät edesauttaneet levollista yöunta, joten horroksen kaltainen torkkuminen jatkui aina puolille päivin saakka. Puoliyhden aikaan sain itseni ylös ja koirat pihalle. Kovin olen kiitollinen tuollaisista vetelyksistä, jotka eivät ole tikkana pystyssä heti yhdeksältä, vaan saan kaivaa ne peiton mutkasta vielä päiväsaikaankin. Katselivat vielä silloinkin epäuskoisina, että meinaatko oikeesti jo nyt lähteä ulos. Ulko-oven takaa löi kasvoille kasvihuoneilmiö niin masentavasti, että aamulenkki muistutti hihnassa kulkevien lampaiden ulkoilutusta. Äkkiä sisälle. Murkinat kuvun alle ja takaisin zen-tilaan.

Piirinmestaruuskisat eivät olleet erityistä kultahumua, mutta loppujen lopuksi aika mukava päivä kaikkineensa. Kurkkukipukin siinä päivän päälle vähän hellitti ja aurinkoinen keli piti pitkän päivän kisailijat lämpiminä. Kisapaikalla oli pururata, joten lämpät ja verkat oli melkosen kätevä hoitaa kun aikaakin ratojen välillä oli varsin mittavasti. Agirata oli helppo. Siis todella helppo, joten kyllähän se jollakin keinoin sai kosautettua. Oma juoksu oli kun tervan juontia ja koira tuntui vetelältä. Riman jälkeen vire laski miinuksen puolelle, joten kartalta tippuminen ei ollut suuri ihmetys. Spot meni Pekan kanssa juuri ennen meitä, josta Ipe veti aika mittavat separit. Se repi peliverkkarinsa jo ennen lähtöviivaa ja teki ennenkuulumattoman peliliikkeen. Se nousi lähdössä ja hiipi perään! Tätä ei videolla näy, mutta Mapen huuto kehän laidalta herätti katsomaan perään, jossa yks perskärpänen seisoi ekan riman takana. Olisin kerennyt peruututtaa sille vähän lisää tilaa, mutta päätin vain laittaa istumaan ja siitä yli. Ei onneksi tullut eka rima alas.

Hyppyradalle otin enemmän sisua ja käskytin kovempaa, kun Spotin katsominen nosti Ipen taas semmoisiin sfääreihin, ettei sille voinut olla enää lempeä. Vaikka odoteltiin omaa vuoroa toimitsijateltan takana, niin pelkkä Pekan käskyttäminen ja Spotin putkihuminat sai sen ihan raivon valtaan. Tiukkaa käskytystä, joka toimi. Yhdestä putkesta levisi aika pahasti ja oli hakemassa kepeille, mutta sain hanskaan. Loppusuoralla tokavika rima rapsahti, mutta pysyi. Myö tehtiin nolla! Meidän kuvaajalla, jolla oli laukussa varmaan neljä muutakin kameraa, seisoi rataa katselleen ylikuormitustilassa ja huomasi vasta maalissa, että kuvaaminen unohtui :D Iso kiitos Johannekselle joka tapauksessa päivän muiden ratojen kuvaamisesta.

Joukkuekisaan oli seuran kannalta lastattu valtava vastuu, meidän pomminvarma joukkue nimittäin oli ainoa Tamskin maksijoukkue. Koska nimi on enne, niin meidän tiimi oli tietenkin Varmat Nollat. Mitään ennakkosuosikin paineita oli turha ottaa, sillä joukkueessa oli kasa rajatapauksia eli Raita, Ipe, Pimu ja Luu. Ipen kanssa vastattiin joukkueen ainoasta tuloksesta, joka oli kunniakas 10. Rima ja kielto, joka oli varsinainen didn't-see-that-coming -kielto. Puomin leieröinti lopussa oli semmonen, minkä aattelin vetävän Ipen putken jälkeen takasin radalle (ja ohjaajaan) päin ja pohdin kerkeänkö törkkäämään sitä ajoissa hypylle. Todellisuudessa kävikin niin, että mun olis pitänyt ottaa se kiinni! Se ampu ihan omille kiertoradoilleen putkesta, mutta koska tulos oli tehtävä niin korjasin sen sitten vaivalloisen näköisesti. Illan hämärtyessä kävin kiertämässä vielä kerran pururadan lenkin (mahtoiko olla viides kierros sinä päivänä?) ja ajoin puoliunessa kotiin.

Semmonen päivä. Kyllähän se veronsa vaati. Kello lähentelee nyt puoliviittä ja mietin, että pitäiskö tänään syödä jotain muutakin kuin jäätelöä. (Shokkihoitoa nielulle; jäätelöä ja kuumaa mehua.) Ehkä jatkan reporankailua koirien kanssa ja olympiaövereiden jälkeen syön lisää jäätelöä.