Hiljaisuus

Keskiviikkona peruttiin valkkuryhmän treenit ja suunnattiin Ylöjärvelle kisaamaan iltakisoihin. Tosin nämäkin kesäiset iltakisat taipuivat lopulta yökisoiksi, kello oli kahdentoista hoodeilla kun kotiuduttiin. Oltiin taas Mapen ja Raidan kanssa matkassa ja meidän kisailta meinasi saada tylyn lopun ennen kun se kerkesi varsinaisesti edes alkaa, kun alkulämmittelyiltä palatessa koirat joutui törmäyskurssille maa-ampiaispesän kanssa. Yhtäkkiä molemmat lähti kun perseeseen ammutut karhut ja ravistelivat itseään hätääntyneenä. Ipe veti pitkin pöpelikköä ja yritti karistaa siivekkäitä tiehensä. Kun sain koiran luokseni, niin yksi pörriäinen kiipeili vielä tokkurassa pitkin sen kylkikarvoja. Laitettiin koirat autoon huilaamaan ja odoteltiin hetki alkaisiko naamat turpoamaan. Onni oli tällä kertaa vähän tuuheampi karvapeite, joka esti ampiaisten pistot. Kuononalueellekaan ei ilmeisesti osumia sattunut. Selvittiin siis säikähdyksellä.

Makseja tuomaroi H. Huittinen, jonka eka rata jäi medien Wütrichin jäljiltä meille. Profiililtaan juuri sellainen, joista tykkään ja jotka sopii Ipelle. Eteneviä, muttei mitään kilpajuoksuratoja. Kokonaisuutenahan se olikin ihan kelpo rata, henkinen nolla etten sanoisi. Myöhästyin vain ehkä silmänräpäyksen tokavikalla esteellä. Ajautui kai liian lähelle estettä ja olin jo varma että ei kerkeä reagoimaan ja juoksee ohi, mutta yritti kuitenkin riman kustannukselle. Peukku kuitenkin yrityksestä! Tulos siis 5.

Toinen rata oli Huittisen hatusta vedetty agirata, joka sekin oli onneksi mukava menorata. Ajattelin ennalta, että lähden ottamaan perusteelliset kontaktit, mutta vauhdinhuuma iski ja mentiin aika lauleskelleen. Pakka pysyi taas hienosti kasasta aina kolmanneksi viimeiselle esteelle asti, jossa tipahdin itse kartalta. Muistan edistäneeni kepeille, jotta kerkeän ajoissa valssiin, mutta valssin jälkeen en enää löytänytkään sitä seuraavaa estettä sieltä missä olin sen ajatellut olevan ja jaakotuksen kanssa kävi ohrasesti. Nyrkki nousi ja tulos taas vitonen. Mutta sekin siis lähes tulkoon henkinen nolla. Eli kaiken kaikkiaan kisailta oli henkisesti tuplanollan arvoinen. Kai ne oikeatkin nollat sieltä joskus tulee. Seuraavana ohjelmistossa on piirinmestaruuskisat, joihin kasattiin huippuhauska bc-joukkue, TamSKin tulevaisuuden lupaukset ;)

Tukka putkella paahdetun viikon jälkeen on aika laskeutua hiljaisuuden retriittiin, sillä edessä on historiallinen viikonloppu. Minä olen kotona Tampereella ilman koiria ja miestä! Tulin töistä iltasella ja tuli niin höveli olo tästä vallitsevasta pysähtyneisyydestä, että oli pakko kaivaa imuri kaapista ja vetää kämppä läpi. Rasti seinään, nimittäin tuo imurointi on meidän taloudessa miesten homma. Koirilla hiljentyminen on kaukana, sillä ne riekkuu koko viikonlopun Karstulassa. Minä teen töitä, illat pelehdin kahden miehen (Ben & Jerry) kanssa sohvalla ja katselen tyttöleffoja. Sunnuntaina kimppakyydillä Lietoon kannustamaan kaikkia kavereita karsintoihin. Eli vaikkei koiria olekaan, niin en silti pääse agilitystä eroon - tietenkään. Mystistä täällä tyhjässä kämpässä joka tapauksessa on. Pistän varmaan aamulla ison Cuzin ja pienet Cuzit narun päähän ja käyn kävelyttämässä niitä pihalla, jotta saan päivän käyntiin...mihin sitä koira karvoistaan pääsisi?