You think you are better than the Nose...

Nenähommia pitkästä aikaa. Eilen taputeltiin leppoisa sunnuntai pakettiin vajaan neljän tunnin treeneillä, jossa Isla teki mitä mainioimman jäljen. Se on aika kettu näissä nenätöissä. Tehokas, taloudellinen ja häiriönsietokykyinen. Siinä on ripaus semmosta selittämätöntä mystiikkaa kun tuo tekee hommia. Vaikka oon todella herkkä koirieni suhteen, niin jäljestyksessä en kuitenkaan pysty lukemaan tuota kuin avointa kirjaa. Silloin mennään ihan puhtaan intuition pohjalta - perstuntumalla sanoisin. Ikään kuin Ipe kommunikoisia kielellä, jota ymmärrän, mutta jolle ei ole suomenkielistä vastinetta.

Treenit pidettiin varsin haastavassa ympäristössä; maali sijaitsi Pyynikintorilla ja jälki kiemurteli katuja pitkin kohti Hämeenpuistoa. Trackerin mukaan jäljelle tuli matkaa 2,1 kilometriä ja se oli noin 1½ tuntia vanha. Maalissa porokoira Lupu. Meille kävi yks pieni hama jälkiä tehdessä.

Kun lähdettiin liikkeelle ja Ipe painoi ihan täyttä höökiä F. E. Sillanpään kadun kulmasta yli (vihreä) - olin ihan satavarma, että se on jäljellä. Sari seurasi ja vähän toppuutteli, että nyt mentiin kulman yli ja suunta on ilmavainunkin suhteen väärä. En voinut uskoa korviani, olisin voinut vaikka laittaa pääni pantiksi että se on kartalla. Hetki tuumailtiin ja ihmeteltiin, kunnes tajusin, että samperi sentään, tuossahan tuo Kisakentänkatu menee, josta Lupu juuri puoli tuntia aiemmin käveli jäljestäessään (punertava katkoviiva) Lyyliä! Oltiin omalta jäljeltä ulkona, koska toisaalla meni tuoreempi jälki alkuhajusta - tietenkin! Tehtiin hätäisesti sitten ehkä pienoinen virhe ja vietiin Ipe takaisin jäljelle, josta oli vähän harmissaan mutta jatkoi kuitenkin vanhaa jälkeä sitten tarkasti. Jälkeenpäin tultiin Sarin kanssa ajatelleeksi, että olisi pitänyt päästää se tarkistamaan se tuoreempi jälki ja sitten ihmetellä mihin mennään kun sieltä ei ketään olisi löytynyt. (Näin toimittiin Lyylin kanssa viimeiselle jäljellä, jossa kävi sama moka. Lyyli teki täydellistä työtä ja vei ilmavainulla takaisin jäljelle ja löysi vaivattomasti maalin.)

Eteläpuistoon päin mennessä Ipe ajeli taloudellisesti Hallituskadun kulman ohi ja eteni ilmavainulla oikoen. Pyhäjärvenkadulle ei ollut aikomustakaan mennä, mielestäni ei edes vilkaissut merkatakseen jälkeä. Paahtoi suorinta tietä Eteläpuistoon, jossa tuli pieni tenkkapoo. Ei halunnut edetä jäljen suuntaan, vaan kova hinku oli päästä sinne tuoreemman hajun perään. Annettiin sitten tarkistaa se ja totesi jossain vaiheessa, että "okei se on nyt nähty ja saisko seuraavaksi mennä uimaan?" Kun uiminen pyyhkäistiin raa'asti vaihtoehtolistalta, niin jatkoi hommia puiston kautta maalille kiertäen. Ilmaisi aika selvästi jo puiston puolella ja alkoi haistella jäniksenpapanoita. Pyysin viemään eteenpäin, jolloin ylitti tien ja vei jälkeä pitkin maalin kulmalle asti.

Kokonaisuudessaan hienoa työtä. Hitusesti harmittaa, että puutuin sen työskentelyyn tavalla, jolla en tosietsinnöissäkään voisi koskaan puuttua. Koiran olisi pitänyt päästä tarkistamaan tuoreempi jälki ja pähkäillä sieltä tiensä maaliin. Silti täytyy olla tyytyväinen työskentelyyn, olisihan se voinut ottaa vielä pahemmin siipeensä siitä että viedään pois oikealta reitiltä. Ipelle kuitenkin mainio taajamajälki! Häiriötä aivan järjettömästi, kaupunkijälki ei vielä vuosi sitten ollut Ipen mieleen, mutta nykyään ei näytä olevan ongelmaa. Yks ainoa häiriö sillä on - ja se on se, joka yrittää hiki hatussa pysyä tuon koiran perässä. Olen siis henkinen ja fyysinen painolasti. LUOTA koiraan. Tuon nenävärkin kanssa on ihan turha lähteä kilpasille, sille häviää joka kerta.