perjantai 21. joulukuuta 2012

Terapiakoira ja Zen

Meillä on Fridan kanssa yksi "harrastus" - vierailut mummun luona Koukkuniemessä. Nämä visiitit on Fridan ja mun keskenäistä laatuaikaa, muut koirat jää kotiin. Syy, miksi punainen on saanut moisen vastuutehtävän, on sen syvä kiintymys mummooni. Frida on löytänyt nukkumista ja syömistä rakastavasta mummostani todellisen sielunkumppanin. Kuin kaksi marjaa. Minä oon siinä vähän kolmantena pyöränä kun istutaan osaston olohuoneen sohvalla ja katsellaan Kauniita ja rohkeita...


Vaikka Frida on suhteellisen epävarma ja epämiellyttävissä tilanteissa teräväkin, niin vanhusten kansssa se on kuin kala vedessä. Se taitaa olla henkisesti kasikymppinen itsekin. Voi, miten se osais arvostaa laitoshoidon verkkaista ja kellontarkkaa arkea! Paljon muuta hienoa noissa laitoksissa ei sitten olekaan. En voi kun ihailla niitä ihmisiä, jotka tekevät työtään vanhustenhoidon parissa.

Hienointa on se, kuinka Frida saa muuten hiljaisen mummo puhumaan ja kommunikoimaan oma-aloitteisesti. Eläimillä on merkillinen vaikutus ihmisiin.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tuntuu, että en ole tehnyt tällä viikolla kuin töitä. Tuntuupahan se joulurauha sitten moninkerroin paremmalta, kun on käynyt pyörittämässä oman osansa verran kapitalismin rattaita.
Keskiviikkona käytiin agitreeneissä, jossa puolestani oli Ipeä ohjaamassa mielenhallinnan mestari, Zen. Uskomaton tyyneys ja rauha, vaikka virheitä ja rimoja ropisi! Ei me pelkästään huonoja oltu, mutta vastaavilla virhemarginaaleilla olisi normitreeneissä huudettu jo aika monta perkelettä. En käsitä, mistä oli kysymys. Voin vain toivoa Joulupukilta lisää tätä mielenrauhaa.

Yhden agitreenin lisäksi Ipen viikon aktivointi on muodostunut kiekkokauden avauksesta. Muistattehan tuon pörrön veikeän tavan löytää jääkiekkoja viereiseltä luistelukentältä? Pistepörssi on siis korkattu ja koossa on jo pieni pino kiekkoja. Mukavasti keventää paimenen aivolastia kun huhkii iltaisin kaukalon laidalla. Ja minun ei tarvihe kun seistä ja hihkua ilosta jokaisesta löydetystä kiekosta. Kiireisen ja väsyneen lomanodottajan pelastus. Enää pari päivää ja sitten koittaa hetken autuus.

Ihanaa joulun aikaa jokaiselle. <3
Palaan vielä jouluisten toivotusten kera, mahdollisesti vasta aattona kun olemme päässet metsän keskelle Karstulaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti