keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Etsintä #4 ja knock-out

Tiistaina ajettiin ensimmäiselle pitkänmatkan keikalle, kun etsittiin viikonloppuna kadonnutta 7-vuotias uroskoiraa. Aamulla klo 10 startti ja kotona illalla klo 18. Ipe lähti ensin hommiin ja noin tunti huhkittiin metsässä. Matkaa ei kertynyt kuin pari kilometriä ja jo puolessa kilometrissä tuli ensimmäinen kunnon ilmaisu. Koiran lisäksi siellä oli jos jonkinmoista riistaa kulkenut, joten pikkasen kuumotti pientä nenäkoiraa hirvet ja vasat. Kokeneempi koirakko kävi tarkistamassa meidän jälkeen maastot. Iltasella kun päästiin kotiin, niin kyllä tuo koira oli aika väsähtänyt päivästä. Nukkua retkotti sängyssä ihan reporankana.

Hämärä hanskanheittelijä
Tänään oli uusi päivä ja uudet kujeet. Valkkuryhmän treeneissä oli Esan rääkkiä eli pikkujouluiset knock-outit. Kerettiin tekemään varmaan viisi lyhyttä pätkää, joista vain kaksi nollalla maaliin. Eka veto tehtiin Anua ja Nipsua vastaan, jossa Nipsu antoi tasoitusta lähtösuoralla ja oltiin käännösputkessa ekana, mutta sitten minikiituri veti loppusuoralla yhden takaakierron niin liukkaasti, että hävittiin ainakin koiran mitalla. Mutta Ipe tuntui ihan hirmuhyvältä käteen! Ja ei ole tullutkaan aiemmin koitettua, että mitä se tuumaa samalla kentällä agilityä tekevästä toisesta koirasta. Ei se paljon pörröä painanut, keskittyi vain ja ainoastaan omaan tekemiseen.
Toisellekin radalle saatiin vastaan Nipsu, jossa saatiin lohtuvoitto Nipen hyllyttäessä loppusuoralla suoraan maaliin lelulle. Sitten kisailtiin pari kertaa Leaa ja Amaa vastaan ja kerran Soilea ja Lorua.
Meidän tekeminen laski kun lehmän häntä. Ipellä oli kai vähän vatsanväänteitä tai jotain muita harmeja kun se ei ollut ihan oma itsensä vuoroa odotellessa. Jäähdyttelylenkillä kävikin pari kertaa tarpeillaan.

Vielä ensi viikolla treenit ja sitten joululomalle. Kisoja ei tälle vuodelle enää ole, joten vuoden vaihde vietetään ihan täysin lomaillen. Saatamme kyllä tokoilla maalla pienissä määrin. Viime viikonloppunakin tehtiin muutamia hassuja seuraamisia ja jääviä. Lisäksi ensimmäinen lumitunnari. Kapuloita oli 10+ ja oma keskellä. Teki älyttömän hyvin - haisteli melkein kaikki, mutta ei maistellut ensimmäistäkään! Oman yli mennessä haisteli vielä viereisen, mutta palasi takaisin ja toi hyvin.

1 kommentti:

  1. Aivan ihanat värit tuossa kuvassa. Pakkasen voi haistaa ja tuntea katsomalla.

    VastaaPoista