Tässä samalla, kun arvostelen kovin sanakääntein Linnan juhlien pukuloistoa, niin on hyvä hetki päivittää bloginkin ulkoasua hieman ajankohtaisempaan teemaan. Kun skypetän harva se päivä
Uuteen-Seelantiin ja katselen siskoni hävyttömän ruskeuttunutta naamaa, niin jotenkin tämä todellinen talvi saa ihan uudenlaisen merkityksen. Vaikka en pistäisi pahakseni, jos voisin nautiskella auringosta toisella puolen maailmaa, jossa koittaa pian keskikesä, niin toisaalta osaan nauttimaan näistä narskupakkasista, kuutamon hohteesta hangella ja kovaa vauhtia jäätyvästä järvestä.
 |
| Vauhtikorva |
 |
| Vauhtikita |
 | | |
| Antivauhti |
Lumen ja pakkasen kanssa tulen toimeen, mutta tämä loputon pimeys käy joskus mielen päälle. Vähänkö ois huikeeta, jos talvellakin olis yötön yö ja aurinko nousisi keskipäivällä ihan taivaalle asti! Vaikka onhan siinäkin oma hohteensa kun otsalampun valossa tallaa lumisia metsiä ja vilahtavista heijastimista päätellen yrittää pysyä kärryillä siitä, onko kaikki koirat tallella. Sitten posket punaisina ja ripset huurteessa sisälle - kuppi kuumaa ja vähän piparitaikinaa. <3
Mun mielestä talvessa on paljon hyvääkin vaikka onhan tää pimeä kausi aika ankeeta välillä. Onneksi aika pian alkuvuodesta alkaa valosa aika pidentyä, parasta on valosat pakkaspäivät helmikuussa.:)
VastaaPoista